Tässä ovat ilmeisesti meidän villasikojemme parhaat puolet, tai sitten ne eivät ole vain yhtään kiinnostuneita emännästä (paitsi ruoka-aikana tai makupalojen jälkeen).  Olen yrittänyt kuvata sympaattisia karvapossujamme, mutta suurimmassa osassa otoksista voi hyvin seikkaperäisesti tarkastella niiden suorina tai sykkyrällä olevia saparoita tai epäselviä, kamerasta karanneita ääriviivoja.
 
Ehkä paikallaan olo ei olekaan sikojen juttu ainakaan vielä näin keväällä. Nyt ne nimittäin kirmaavat ympäri aitausta ja vilistävät edestakaisin herkkuja etsimässä ja maata tonkimassa. Luimme etukäteen, että nämä siat nukkuisivat jopa 16 tuntia vuorokaudessa, mutta ainakaan sikeää unta se ei päivällä ole: ihan kuin Hinkkis ja Vinkkis aavistaisivat, kun vain kurkistaa ikkunasta, nimittäin jo silloin katoksen heinäkasat pölähtävät ja kaksi harmaata kärsää tervehtii tulijaa ovenraossa.
 
Siat ovat vielä kovin puhtaan näköisiä vaaleine karvapeitteineen, mutta ei välttämättä enää kesällä. Ehkäpä silloin näemme kaksi kuraista möhköä lammikossa röhnöttämässä mutakylvyistä nauttien ja välillä kylkeä kääntäen. Nyt niiden karva on vielä muutenkin aika lyhyttä, vaikka porsaille tyypillistä viiruisuutta ei enää ole havaittavissa. Näille villasioillehan pitäisi nimensä mukaisesti tulla mukavan muhkea ja kihara karvoitus.

Ostimme possuille virikkeeksi kuvassa näkyvän pallon, mutta vielä se ei ole voittanut mönkijän tai traktorin pärinää. Heti, kun isäntä käynnistää jommankumman koneista, sorkkien söpsötys pysähtyy siihen paikkaan ja korvat höristyvät äänen suuntaan. Talvella lehmillemme moiset äänet merkitsevät yleensä uuden paalin ja samalla ruuan saapumista, joten ainakin vielä possut ovat voineet myös tarkkailla samalla karjan voimistuvaa mölinää, kun traktori liikkuu kohti talvilaidunta. Kohtapa sitten alkavatkin isännän ja traktorin todelliset tehotunnit peltotöiden myötä. Silloin ei varmasti jaksa enää kärsä niinkään värähtää, kun moottori käyntiin pärähtää. (Edit. isännän huomatus, että koneet kyllä pysyvät käynnissä eikä niitä tarvitse käynnistellä vähän väliä…)
 
Hinkkikselle ja Vinkkikselle voisi opettaa ilmeisesti myös jonkunlaisia (sirkus)temppuja. Sitä varten pitäisi varmaankin hommata jostain valjaat. Emäntää hiukan huvittaa myös mielikuva muiden lenkkeilijöiden reaktioista, kun hihnan päässä olisikin totutun koiran siasta lampaan ja tavanomaisen sian risteytykseltä näyttävä (lemmikki)possu.  

Hinkkis ja Vinkkis saatiin viikonlopun aikana onnellisesti meille kotiin. Matka kului pääasiassa nukkuen ja perillä possuja oli vastaanottamassa ja ihastelemassa kolmen sukupolven edustus. Neljättä sukupolvea oli paikalla tänään. Ajat ovat totisesti muuttuneet siitä, kun lähes joka talossa oli eläimiä lehmistä hevosiin. Iso(iso)vanhemmilla on tarvittaessa possuvinkkejä takataskussaan ja Hinkkiksen ja Vinkkiksen ensimmäisiltä kasvattajilta saimme hyvät ohjeistukset mukaamme myös.

Villapossumme ovat elämänsä alkutaipaleella nähneet kissoja, kaneja ja koiria. Vaikka meillä oli useampi vuosi villisikoja (kylläkin kaukana metsäaitauksissa), niin pihapiirin uudet äänet ja hahmot eivät jääneet omilta eläimiltämmekään huomaamatta. Hinkkistä ja Vinkkistä tuijotettiin tiiviisti omista aitauksista ja kissat pyörähtelivät katoksessa kurkkimassa tuon tuosta.  
 
Alkuihmettelyn jälkeen possut ovat kotiutuneet hyvin. Ruoka maistuu ja mönkijän ja traktorin äänet saavat muuten niin hauskan röhkimiskuoron hetkeksi hiljentymään. Tai oikeastaan kuoron sijasta osuvampi sana olisi vuorolaulu. Hinkkis ja Vinkkis eivät juurikaan röhki samaan aikaan, vaan toinen aina vastaa toisen äännähdykseen. Röh röh! Toinen hauska juttu on kai yleisestikin sialle tyypillinen tapa kaivautua pehkuihin näkymättömiin nukkumaan. Tiesimme tämän etukäteen, mutta kyllä ensimmäisellä kerralla mielessä kävi, että miten ne ovat päässeet karkaamaan.

Vai huomaatko sinä kuvassa sikoja?

Muutoin viikonloppu on ollut jotakuinkin tavallinen. Yhtä ylämaankarjan vasikkaa on odotettu syntyväksi millä hetkellä hyvänsä ja pihalla on oltu ja touhuttu, vaikka kuume yrittikin lannistaa osan perheestä. Saunaan ei lauantaina ja sunnuntaina ehditty possujen ihmettelyltä, joten tänään sitten vasta lämpeni kiuas.
 
Itselleni on ollut opettelua takan, puukiukaan ja puuhellan käytössä, sillä olen ollut auttamattoman huono tekemään tulta. Tässäkin toki harjoitus on tehnyt oppipojasta ainakin jo kisällin, mutta edelleen olen aidosti ilahtunut, kun tuli syttyy kunnolla! Ja talteen menivät nämäkin löylyt, kun isäntä kuulemma lauteilla keksi ratkaisun johonkin traktorinkorjausongelmaan, jota aiemmin oli tuloksetta yrittänyt pähkäillä.

Jopas tässä on kiirettä pitänyt! Eläinrekisteri on päivitetty sikojen osalta, ja Hinkkiksen ja Vinkkiksen paikkaa on laitettu kuntoon kukin omien kykyjensä mukaisesti (kissat innokkaina sivusta seuraajina). Vanereita, jotain ihmeen seinäelementtejä ja parsimattoja oli omissa varastoissa jo valmiiksi, joten vain kiinnitystarvikkeita on hommattu.  Ei nyt ainakaan vielä otettu navettaa käyttöön vaan päätettiin laittaa possujen koti ulkovaraston yhteyteen. Siellä on edellisen asukkaan jäljiltä hyvä tila ja pihalla aidattu alue. Sitten kesää lähempänä voi aitausta levittää laitumien suuntaan. Navetta ja sen lähilaidun tulevat kysymykseen ehkä talvella, koska nykyiseen paikkaan ei omia vesiputkia kulje.

Lähdettiin isännän kanssa tänään isommille kaupoille kaupunkiin, mutta ostoslistalla oli maatilalle tyypillisiä asioita, kuten kumpparit ja traktoriöljy. Tuli sieltä kuitenkin ostettua myös vähennyksiin kelpaamattomia juttuja, esimerkiksi tietty ripsiväri ja uusi kukka. Ehdotin kyllä, että eivätkös nämä jotenkin lisää työhyvinvointia, mutta ei mennyt läpi.

Huomenna koittaa erityisesti lasten odottama päivä: villasian porsaat haetaan uuteen kotiin. Isännän kanssa lähdemme hakureissulle kaksistaan omalla autolla ja toivottavasti iltapäivällä ollaan hyvin menneen matkan jälkeen kaikki neljä hyvässä kunnossa takaisin. Tämän emännän heikkous on jonkin sorttinen heinänuha, joten täytynee ottaa allergialääkkeet mukaan. Pienessä tilassa voi tuntemuksia tulla. Sain jälkikasvulta ohjeeksi ottaa myös kuulosuojaimet mukaan. Tiedä sitten, kenen matkustajan osalta tällaiseen varotoimeen on syytä varautua…
 
Lisää kuulumisia ja omia kuvia Hinkkiksestä ja Vinkkiksestä on tulossa lähiaikoina. Hyvää viikonloppua!