Loppukesän kuvia

Blogi näyttää lähes lomailleen kesän, mutta ehkäpä kirjoituksia tipahtelee taas säännöllisemmin, kun muutenkin arki palailee koulujen alkamisen ja harrastuskuvioiden myötä takaisin tuttuun rytmiin. Vaikka ihka oikeaa kesää ei odotuksista huolimatta koskaan tullut, säännöllisemmän aikataulun ja rutiinien arki tuntuu hyvältä. Enpä tiedä, mutta jotenkin koko kesä oli yllättäen kaikissa merkityksissään vaisu ja harmaa.
 
Toisaalta kännykän muistiin tallentuneet kuvat herättävät mukavia muistoja, eli kyllähän pariin - kolmeen viime kuukauteen on mahtunut paljon mukavaa ja hyvää. Peruslinjaukseni mukaisesti lapsemme ja perheemme yksityisemmät asiat eivät tarkasti ja tunnistettavasti kuulu osaksi blogia, mutta emännän sekavalta ajatuksenjuoksulta ja pohdinnoilta ette voi välttyä. Joku voi kaipailla enemmän maatalouteen liittyvää sisältöä, mutta siihen eivät omat taitoni riitä enkä haluaisikaan koko ajan referoida isännän sanomisia ja tekemisiä.

Voimauttavan valokuvauksen opinnoissa luotiin loppukeväästä katsausta valokuvien merkityksiin nyt ja ennen.  Asioita katsottiin toisaalta perheen näkökulmasta ja toisaalta yhteiskunnan. Tästäkin olisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoista asiaa käänneltäväksi ja väänneltäväksi, mutta yhtenä isona pointtina voisi olla tarve tavallisen elämän kuvaaminen ns. pönötyskuvien lisäksi. Kuvissa saa näkyä elämän koko kirjo eikä kaikissa kuvissa tarvitse vaikkapa hymyillä tai näyttää hyvältä.
 
Ennen kuin kamerat olivat yleisiä, kiertelivät kyläkuvaajat kuvaamassa ihmisten arkea mahdollisimman totuudenmukaisesti, erityisesti 1900-luvun alkupuolella. Sotien jälkeen kamerat yleistyivät ja toisaalta esimerkiksi lapsien studiokuvaus. Studiokuvat kavensivat ihmisten omaa päätäntävaltaa kuvien suhteen ja jo aiemmin kameraseurojen kilpailujen ja kriteerien myötä valtaa oli siirtynyt kameran toiselta puolelta kuvaajien käsiin.

Nykyaikaa leimaavat digi ja selfie-kulttuuri. Kuvia voidaan ottaa enemmän, koska ne eivät enää maksa, mutta toisaalta jotain filmikuvan salaperäisyydestä ja ainutkertaisuudesta häviää. Varsinkin nuoret ovat tottuneita olemaan kuvissa ja kuvaamaan itseään kännykkäkameroilla. Itsemäärittelyn suhteen ollaan periaatteessa siis paremmassa tilanteessa, mutta toisaalta osaa ihmisistä taitaa kuitenkin sitoa somekuvien kirjoittamattomat säännöt − pinnallisuudesta puhumattakaan.    
 
Kuva kertoo paljon, muttei todellakaan koko totuutta. Omien arkikuvieni perusteella meillä ei ole esimerkiksi mennyt yhtään työkonetta kesällä rikki eikä koko kesänä ole satanut tai tuullut. En myöskään ole taltioinut kuviin juurikaan runsasta rikkakasvustoa, vasikoiden vauhdikasta karkaamista, kasvun ihmeitä tai tavallisten töiden tekoa. Kaikenlaisten kuvien ottaminen on tärkeää, sillä niiden avulla rakennamme identiteettiämme ja teemme toisaalta oletuksia asioiden totuudellisuudesta. Miksi kuvat ovat niin tunteita herättäviä? Toisaalta ne voivat paljastaa unohdettuja asioita ja toisaalta nykyisin tiedetään, että aivoille on aika sama, onko käsillä oikea tilanne vai kuva. Tunteet ovat aitoja ja todellisia.       

Eläimiä olen kuvannut oikeastaan yllättävän vähän, sillä kännykällä kuvatessahan nuo etäisyydet täytyy pitää aika minimissä. Silloin taas ei välttämättä saa visuaalista silmääni miellyttäviä otoksia, koska karvakaverit tuppaavat tunkemaan liian lähelle, vaihtavat asentoa tai pakenevat. Olen esimerkiksi yrittänyt koko kesän ottaa hiehojen metsäaitauksesta kuvaa, jossa musta hieho makoilee ihanan näköisesti laakealla kivellä, mutta pahus soikoon, aina tilanne on ohi ennen ikuistusta! Ehkäpä se ei halua tulla kuvatuksi siten.
 
Näin lopuksi täytyy vielä jakaa muutama lukuvinkki kesältä niin ikään kuvan muodossa. Jos pidät tarinoista, runsaasta luontokuvauksesta, historiasta ja mytologiasta, niin ylemmän kuvan romaanit voisivat olla sopivia. Jos taas tieto, elämäntarinat ja luonnon tutkitut hyödyt ja terveysvaikutukset kiinnostavat, etsi käsiisi jälkimmäiset.

Ps. Palaillaan! Jo aiemmin kesällä blogialustan ja facebookin kesken ilmeni joitain teknisiä ongelmia, mutta toivottavasti ei enää.