Mikä on sinun lempituoksusi? Ehkäpä se on kahvi, lakritsa tai kookos. Niin monet ihmiset mainitsevat parhaana tuoksuna vastapestyn pyykin, että siitä on olemassa jo klassikoksikin muodostunut hajuvesi, Cleanin Fresh Laundry.  Valmistaja kuvailee tuotettaan raikkaaksi ja nostalgiseksi, joten ehkä yllättävästikin hajusteen ainesosissa on ensituoksun jälkeen myös ruusuöljyä ja myskistä puuta, jotka itse miellän täyteläisiksi ja vahvoiksi.

Varsinkin me maalla asuvat tiedämme, että ulkona kuivatettu pyykki voi tuoksua myös aivan joltain muulta kuin raikkaalta, jos on tietty aika vuodesta ja peltotöiden kierrosta. Maalle kuuluvat voimakkaat hajut niin hyvässä kuin pahassa, niin että lenkillä voi ensin huumaantua lumoavasta kukkakedosta tai rauhallisesta ja lempeästä metsän tuoksusta ja jo seuraavassa hetkessä lähes oksentaa pellolle ajetun lietteen kammottavasta katkusta. Tai sitten vain väärästä suunnasta tulevat tuulenhenkäykset epämääräisine hajuhaittoineen voivat latistaa parhaimmatkin grillibileet ja illanistujaiset.  

Sanotaan, että kaikkeen tottuu, mutta ehkäpä kyse on siitä, että tiettyihin hajuihin ei esimerkiksi enää kiinnitä erityistä huomiota ja ne eivät häiritse, koska ne ovat niin luonnollinen osa tiettyä kokonaisuutta. Eli kyllä, maajussien nenät toimivat edelleenkin, mutta turha niiden on nyrpistellä. Joskus Hauskoissa kotivideoissa näkee, kuinka tuoreille isille vauvojen vaippojenvaihto on lähes äärimmäistä haastetta, mutta jokainen tietää, että hoitopöydän vakiovarustukseen ei ainakaan pidemmällä aikavälillä kuulu kaarimaljat yhtään sen paremmin kuin traktoriin tai navettaan.
 
Lietteen hajuhaitat ovat vuosien saatossa osittain lientyneet nitraattiasetusten kylkiäisenä. Lapsuudestani muistan, kuinka pelloille ajettiin lantaa suurin piirtein mihin aikaan vuodesta tahansa − myös hangille.  Pääpiirteissään nykyään lietettä ei saa ajaa marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Poikkeuksellisten sääolosuhteiden nojalla lantaa voi levittää myös marraskuussa. Lanta ja orgaaniset lannoitevalmisteet pitää mullata vuorokauden sisällä, mutta on kyllä olemassa lietekärryjä, jotka multaavat samalla ajolla.

Kuva on suvun arkistojen kätköistä.

Lannan ajamisella on tietysti tarkoituksensa. Joskus on varmasti painetta saada tyhjennettyä uhkaavasti täyttyvää lietesäiliötä, mutta kyllä eläinperäisellä(kin) lannoitteella on etupäässä tarkoitus saada kasvustolle ravinteita ja kasvuvoimaa − aivan kuten kotipuutarhureille myytävällä kanankakalla ja muilla kesäkukkien lannoitusliuoksilla. Hyvä kakanajaja osaa kuitenkin toivottavasti ottaa myös sääolosuhteet huomioon niin, että lietelastia ei tarvitse  levittää maahan tuulettoman hellejakson alkajaisiksi kuin äärimmäisessä hädässä.  
 

Lähteet: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141250

Nyt ne ovat alkaneet, nimittäin peltotyöt! Kuulemma jollain isännällä on jo kylvötkin tehty, mutta meillä on vasta ajettu kuivalantaa ja aurat kyntäneet ensimmäiset vaot. Samalla tuli siirrettyä perunamaan paikkaa, koska se vanhastaan sijaitsi nykyisen tilamyymälän parkkipaikalla. Viissiipiset aurat taisivat olla mitättömän pottupenkin möyhennykseen jokseenkin ylimitoitetut, mutta tulipahan ainakin hetkessä maa käännettyä. Siihen vielä luonnolliset lannoitteet, multaaminen lautasmuokkaimella ja vaot käsin kuokalla, niin johan on ennen ensi viikkoa siemenperunat maassa valmiina kasvamaan.  
 
Viime kesänä taisi perunanistutus olla noin kuukautta myöhemmin ja saalis rupinen ja laiha, kun vielä tuota sadetta ja viileääkin piisasi. Viime vuoden sato koostui isännän ja emännän välisten väärinkäsitysten vuoksi useammasta eri lajikkeesta, mutta tänä vuonna varmistin, että siemenet ovat emännän puolen suvun luottoperintöperunaa. Lajikkeesta ei ole tietoa (emännällä), mutta maku ja koostumus ovat olleet mainioita jo vuosikymmenten ajan! Tai sitten isoisäni perunapellon maa on rakenteeltaan perunoille vain niin ihanteellista.  

Koneethan menevät yleensä juuri silloin rikki, kun niitä tarvitsisi eniten. Mikäs laite sitä käyttämättömänä hajoilisikaan? Nyykkärimme ehti olla tässä viikon huollossa, mutta onneksi siinä olikin vain pieniä vikoja: tuuletuksen termostaatti rikki ja nostolaitteiden jokin osa puuttui kokonaan. Talvisin käytämme yleensä vain toista traktoriamme, Casea. Pihalla seisoo myös vanhan isännän Volvo, jota käytetään sitäkin toisinaan eri hommiin ja aika usein käärijän kanssa. Joustopiikkiäkeestä pitäisi kuulemma korjata vielä hydrauliikkasylinteri, mutta muuten ei pitäisi olla ainakaan etukäteen tiedossa muuta kummempaa. Tai no, painepesuri on vielä vaiheessa, mutta ei meillä säännöllisesti mattoja pestä ja traktoritkin vasta pitkien työputkien jälkeen.

Traktorit ovat kevään traktorimarssin ja mielenilmauksen myötä olleet näyttävästi esillä mediassa, ja kun katselin Elastisen uusinta musiikkivideota, niin minkäs muun kyydissä Kimmo ja Samu keikkuivatkaan kuin Fendtin. Parin vuoden takaa monet muistavat maaseutunuorten kesäkissan, joka pinkkeine väreineen ja kiiltävine vanteineen herätti ansaitusti huomiota missä liikkuikin. Ihan meidän kulmillemme tämä erikoisvaltra ei ikinä muistaakseni tullut, mutta bongasimme sattumalta sen kesäreissullamme.

Luulen, että vaikka lapsi olisi kuinka stadilainen, niin traktorin pärinä ja isot koneet kiehtovat. Meillä on hauska arvausleikki lyhyehköillä automatkoilla, että kuinka monta traktoria ehdimme nähdä ennen kotia. Tänään niitä näkyi seitsemän kilometrin matkalla 14, mutta kenenkään arvaukset eivät osuneet oikeaan. Valitsimme kyllä tietoisesti vanhan kylänraitin, jonka varrella on sekä traktoreita että kotikuntamme hienoimmat maisemat! Pihallamme puolestaan nököttää vanha lastentraktori, joka odottaa korjausta. Sen on mieheni edesmennyt kummisetä aikoinaan tehnyt omille pojilleen lähemmäs 40 vuotta sitten. Nykyinen isäntä on sillä ajellut pienenä, ja toivottavasti jälkipolvi pääsee ratin taakse ja liikkeelle tänä kesänä!