Nyt ne ovat alkaneet, nimittäin peltotyöt! Kuulemma jollain isännällä on jo kylvötkin tehty, mutta meillä on vasta ajettu kuivalantaa ja aurat kyntäneet ensimmäiset vaot. Samalla tuli siirrettyä perunamaan paikkaa, koska se vanhastaan sijaitsi nykyisen tilamyymälän parkkipaikalla. Viissiipiset aurat taisivat olla mitättömän pottupenkin möyhennykseen jokseenkin ylimitoitetut, mutta tulipahan ainakin hetkessä maa käännettyä. Siihen vielä luonnolliset lannoitteet, multaaminen lautasmuokkaimella ja vaot käsin kuokalla, niin johan on ennen ensi viikkoa siemenperunat maassa valmiina kasvamaan.
Viime kesänä taisi perunanistutus olla noin kuukautta myöhemmin ja saalis rupinen ja laiha, kun vielä tuota sadetta ja viileääkin piisasi. Viime vuoden sato koostui isännän ja emännän välisten väärinkäsitysten vuoksi useammasta eri lajikkeesta, mutta tänä vuonna varmistin, että siemenet ovat emännän puolen suvun luottoperintöperunaa. Lajikkeesta ei ole tietoa (emännällä), mutta maku ja koostumus ovat olleet mainioita jo vuosikymmenten ajan! Tai sitten isoisäni perunapellon maa on rakenteeltaan perunoille vain niin ihanteellista.