Nyt ne ovat alkaneet, nimittäin peltotyöt! Kuulemma jollain isännällä on jo kylvötkin tehty, mutta meillä on vasta ajettu kuivalantaa ja aurat kyntäneet ensimmäiset vaot. Samalla tuli siirrettyä perunamaan paikkaa, koska se vanhastaan sijaitsi nykyisen tilamyymälän parkkipaikalla. Viissiipiset aurat taisivat olla mitättömän pottupenkin möyhennykseen jokseenkin ylimitoitetut, mutta tulipahan ainakin hetkessä maa käännettyä. Siihen vielä luonnolliset lannoitteet, multaaminen lautasmuokkaimella ja vaot käsin kuokalla, niin johan on ennen ensi viikkoa siemenperunat maassa valmiina kasvamaan.
Viime kesänä taisi perunanistutus olla noin kuukautta myöhemmin ja saalis rupinen ja laiha, kun vielä tuota sadetta ja viileääkin piisasi. Viime vuoden sato koostui isännän ja emännän välisten väärinkäsitysten vuoksi useammasta eri lajikkeesta, mutta tänä vuonna varmistin, että siemenet ovat emännän puolen suvun luottoperintöperunaa. Lajikkeesta ei ole tietoa (emännällä), mutta maku ja koostumus ovat olleet mainioita jo vuosikymmenten ajan! Tai sitten isoisäni perunapellon maa on rakenteeltaan perunoille vain niin ihanteellista.
Koneethan menevät yleensä juuri silloin rikki, kun niitä tarvitsisi eniten. Mikäs laite sitä käyttämättömänä hajoilisikaan? Nyykkärimme ehti olla tässä viikon huollossa, mutta onneksi siinä olikin vain pieniä vikoja: tuuletuksen termostaatti rikki ja nostolaitteiden jokin osa puuttui kokonaan. Talvisin käytämme yleensä vain toista traktoriamme, Casea. Pihalla seisoo myös vanhan isännän Volvo, jota käytetään sitäkin toisinaan eri hommiin ja aika usein käärijän kanssa. Joustopiikkiäkeestä pitäisi kuulemma korjata vielä hydrauliikkasylinteri, mutta muuten ei pitäisi olla ainakaan etukäteen tiedossa muuta kummempaa. Tai no, painepesuri on vielä vaiheessa, mutta ei meillä säännöllisesti mattoja pestä ja traktoritkin vasta pitkien työputkien jälkeen.
Traktorit ovat kevään traktorimarssin ja mielenilmauksen myötä olleet näyttävästi esillä mediassa, ja kun katselin Elastisen uusinta musiikkivideota, niin minkäs muun kyydissä Kimmo ja Samu keikkuivatkaan kuin Fendtin. Parin vuoden takaa monet muistavat maaseutunuorten kesäkissan, joka pinkkeine väreineen ja kiiltävine vanteineen herätti ansaitusti huomiota missä liikkuikin. Ihan meidän kulmillemme tämä erikoisvaltra ei ikinä muistaakseni tullut, mutta bongasimme sattumalta sen kesäreissullamme.
Kuva sivuilta www.mtk.fi
Luulen, että vaikka lapsi olisi kuinka stadilainen, niin traktorin pärinä ja isot koneet kiehtovat. Meillä on hauska arvausleikki lyhyehköillä automatkoilla, että kuinka monta traktoria ehdimme nähdä ennen kotia. Tänään niitä näkyi seitsemän kilometrin matkalla 14, mutta kenenkään arvaukset eivät osuneet oikeaan. Valitsimme kyllä tietoisesti vanhan kylänraitin, jonka varrella on sekä traktoreita että kotikuntamme hienoimmat maisemat! Pihallamme puolestaan nököttää vanha lastentraktori, joka odottaa korjausta. Sen on mieheni edesmennyt kummisetä aikoinaan tehnyt omille pojilleen lähemmäs 40 vuotta sitten. Nykyinen isäntä on sillä ajellut pienenä, ja toivottavasti jälkipolvi pääsee ratin taakse ja liikkeelle tänä kesänä!
RSS Feed