Toukokuu on perinteisesti kylvötöiden aikaa. Ennen sopivaa ajankohtaa voitiin hakea alun kaltaisista ”kylvökalentereista” tai muista suotuisista ennusmerkeistä tai uskomuksista kuunkierron suhteen. Touonteon aika oli kymmenen viikkoa takaperin Pietarista (29.6.) Jyrkiin (23.4.).
 
Nykyään peltotyöt käytännössä aloitetaan, kun pellot ovat kuivuneet tarpeeksi, jotta niille voi koneilla mennä. Kuivumista voi edesauttaa avaamalla kaivurilla tukkeutuneita ojia. Viime keväänä nuorempi ja vanhempi isäntä joutuivat aika lailla urakoimaan erään pellon kimpussa lähellä tilaa, ja tänäkin vuonna on kaivinkone käynnistetty muutaman kerran.  

Sääennustuksia seurataan hyvin tarkkaan, traktorin moottori käy ja kiire on läsnä − muulloin kuin sateella. Kylvöt ja istutukset on tehtävä kesäkuun loppuun mennessä, joskin poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi voidaan joustaa. Meillä saatiin ensimmäiset kylvöt parahiksi tehtyä ennen viikonlopun sateita. Naapurissa näkyi emäntä huristavan rinta rinnan oman isäntänsä kanssa traktorilla, mutta meillä taitaa nyt keväällä jäädä emännän ja lasten hommaksi kivien keruu.
 
Eläinrintamalla on ollut vaihtelevaa. Mummo-kissa on ilmeisesti saanut pennut, mutta se lienee jo liian vanha niitä hoitamaan. Maha on hävinnyt, mutta lähinnä se vain rötköttää etuoven rappusilla, pihakeinussa tai kukkapenkissä. Ei puhettakaan, että se olisi imettämässä jossain pikkukissoja. Viime vuonna taisi käydä samalla tavalla, vaikka silloin luulimme jonkun pedon napanneen ne. Harmi, koska olisin ehkäpä halunnut meille yhden hyvän hiirikissan lisää. Pölli ei oikein ole saalistaja.

Lehmät ovat vasikoita lukuun ottamatta pysyneet korjatussa talviaitauksessa, mutta Jussi on taas innostunut karkailemaan. Vuohipukkimme saattaa köpötellä peltotiellä vastaan tai ujuttautua lankojen välistä kesälaitumelle ahmimaan vihreää nurmea.
 
Ajankohtaiseksi on tullut myös possulauman hajottaminen, sillä Hinkkis porsinee parin viikon sisällä. Se jäi odottelemaan tätä suurta (ja emäntää hiukan huolestuttavaa) tapahtumaa pihapiirin aitaukseen, kun Vinkkis ja Einari siirrettiin metsään kesätarhalle. Siellä ne ovat ottaneet kaiken irti tarhan mutalammikoista ja rapapoteista. Nykyinen väritys kävisi melkein villasikarodun kolmannesta värityypistä, mustavalkoisesta, jos värit eivät sattuisi olemaan juuri väärinpäin.

Tilalla koettu historian havinaa, kun paikalliset harrastajat kävivät metallinpaljastimillaan tutkimassa yhdellä pellollamme. Muistoksi saimme musketin kuulan, luodin, rahan, napin ja kuparilevyn. Musketin kuulia löytyy tältä alueelta, koska aikoinaan Tunkkarilla käytiin Suomen sodan aikaisia taisteluja vuonna 1808.  
 
Löytyneet kruunu ja metallinappi voivat liittyä yhteiseen historiaan pappilan kanssa. Luoti voi olla vaikka suojeluskunnan harjoituksista, mutta kuparilevyn tarkoitus on epäselvä. Rahallista arvoa näillä löytöesineillä tuskin on, mutta voi kuinka jännittävää on lähteä vaikkapa mielikuvitusmatkalle vuosien taakse! Täytyykin tässä samalla vinkata ihan mielenkiintoisesta kotimaisesta sarjasta (Menneisyydet metsästäjät), joka on edelleen katsottavissa Yle Areenassa.


Lähteet:

Laiho, Heikkinen (toim.): Vanhan kansan merkkipäivät, laajennettu laitos 2009
Tunkkari − kylän elosta ja olosta ennen ja nyt, 2004

Kevään tulo enteilee kiireisempiä aikoja. Isännän ajatukset alkavat hiipiä tuleviin kylvöhommiin ja emännän ihanaan valoon, multaan ja luonnon heräilyyn. Isäntä on tehnyt viljan itävyyskokeita, ja itse ostin kaupasta vähän siemeniä ja jotain istutusruukkuja ja -pakkauksia. Isäntä suoraviivaisesti suunnittelee, toteuttaa ja yleensä onnistuu kylvöpuuhissaan. Emännän viljelypuuhissa olennaista ja tärkeää on haaveilu, siemenpussien hypistely ja viipyilevä hääräily − onnistuneesta lopputuloksesta voi olla sitten yllättyneenkin ilahtunut.   

Nyt olisi tarkoitus perehtyä taimikasvatukseen aikaisempia vuosia paremmin, kun tähän asti on kylvetty suoraan maahan siemeniä ja sipuleita tai ostettuja taimia. Isäntä oli myös huomannut oivan vinkin kananmunankuorille. Niistä saa loistavat luonnolliset ruukut siementen esi-istutukseen (puutarhaan ei pelloille).   Monen vuoden jälkeen voisi innostua vaihtamaan myös uudet mullat ruukkukasveihin.

Lehmärintamalle ei kuulu uutta. Viimeisimmät vasikat syntyivät ihan alkuvuodesta ja niistäkin yksi menehtyi myöhemmin tapaturmaisesti. Se jäi jostain käsittämättömästä syystä emonsa alle. Pelloilla vaeltelee kuitenkin karjan ja vuohen lisäksi kettu ja metsäkauriita.  Aiemmin repolainen jätti itsestään vain jälkiä sinne tänne tai ääriviivat riistakameran kuviin, mutta yhtenä iltana sattui oikeastaan lumoava kohtaaminen: Iltahämärissä huomasin talvilaitumella erilaisen karvakasan, joka osoittautui ketuksi. Aluksi se lähti karkuun, mutta uskaltautui sitten yhä lähemmäksi kuikuilemaan, kunnes jatkoi matkaansa lähimetsään. Söpöstä ulkonäöstään huolimatta ehkäpä juuri se saalisti suihinsa naapuritallin ankat. Emännän kotitarvekanoja täytynee vielä miettiä uudemman kerran.

Viime viikolle sattui koululaisten talviloma. Aivan loman aluksi lainasimme kirjastosta ison kassin kirjoja. Mukaan tarttui muun muassa kaksi luonnonmateriaaleihin liittyvää kädentaitokirjaa. Kylläpä sitä vain saisikin kaikenlaisia ihania sisustuselementtejä ja koristuksia tehtyä! Havainnollisten ohjeiden perässä olivat vielä tärkeät ohjeistukset jokamiehenoikeuksista, jotka kyllä kannattaa opetella.

Lomasäät eivät nyt parhaat mahdolliset olleet. Aluksi oli mukavasti pakkasta ja luontokin näytti hienolta, mutta sitten lämpeni.  Suvilumesta rakennettiin monta tuntia linnaa ja iglu takapihalle, mutta liian kauan jatkunut plussakeli romahdutti harmillisesti hienot rakennelmat.  

PS. Kevään korvilla voisi kaiken arkisen tohinan lisäksi toisaalta syventyä pohdiskelemaan kulutustottumuksiaan tai arjen arvojaan. Täältä löydät ekopaaston paastopolun, joka johdattelee monin eri vinkein hiljentämään ja hiljentymään.

No niin, kaikki possumme ovat jonkin aikaa majailleet nyt saman katon alla ja yhteisessä tarhassa. Aluksi olikin kyllä melkoinen häslinki ja vahvat aromit ilmassa, mutta nyt on jo rauhallisempaa. Tyttömme Hinkkis ja Vinkkis ovat käsittääksemme olleet yhdessä syntymästään saakka, joten ne tuntevat toisensa ja tapansa melkoisen hyvin. Einari on samalta kasvattajalta, mutta eri sukua. Meillä karju on tähän asti ollut yksistään, jos ei kissavierailuja ja näköpiirissä olleita muita eläimiä lasketa.
 
Einari on majaillut pääasiassa puuvaraston yhteydessä olevassa aitauksessa ja Hinkkis ja Vinkkis vähän siellä sun täällä eri aitauksissa. Kesällä tyttöpossut olivat metsässä sijaitsevalla tarhalla, jolla aiemmin kasvatettiin villisikoja. Emme halunneet jättää niitä syksyksi ja talveksi sinne, koska jotenkin ne olisivat olleet siellä ehkäpä liian kaukana ja petojen houkutuksena. Sitten tytöt olivat aika kauan navetan toisessa päädyssä olevalla rinnelaitumella. Siellä ongelmana kuitenkin on talvella rinteen lisäksi nouseva lumi (eli ikään kuin laskevat aidat) ja olematon sähkö. Vaikka tilamme sijaitseekin omassa rauhassaan tien päässä metsän reunassa, on vilkas valtatie kuitenkin lähellä. Muistissa on vieläkin yö, jolloin heräsimme poliisin ilmoitukseen, että villisikamme juoksentelevat valtatiellä. Joten emme halua ottaa tarpeettomia riskejä kenenkään turvallisuuden suhteen.

Vanhan navetan toiseen päätyyn olemme rakentaneet kaksi vierekkäistä karsinaa, joita on tulevaisuudessa tarkoitus käyttää porsimisen yhteydessä. Nyt kevään sikakolmikkomme asustelee siis karsinoiden ja niiden yhteydessä olevan ulkotarhan suojissa.  Kesällä sitten viimeistään taas siirretään ne avarampiin aitauksiin.

Parin viikon päästä selvinnee, onko meille tulossa pikkupossuja heti kesän alkuun vai vasta myöhemmin. Täytyy sanoa, että hyvät mahdollisuudet ainakin on. Karju oli kiimojen aikaan niin kiinnostunut Hinkkiksestä ja Vinkkiksestä, ettei malttanut syödäkään vaan suorastaan ahdisteli neitejä koko ajan.  Eipä aikaakaan, kun nekin osoittivat suopeuttaan ja sitten olikin niin mukavaa että. Maatilalla ja eläinten kanssa ei kyllä tarvitse puhua jälkikasvulle kukista ja mehiläisistä, vaan tahtomattaankin ja toisaalta niin luonnollisesti pääsee seuraamaan luomakunnan lemmenleikkejä.
 
Näin hoitajan ja kasvattajan näkökulmasta riehakkaat ryntäilyt eivät ole aina niin mukavia. Jos possumme olivatkin aikaisemmin aika siivoja, niin todellakin nyt ne sotkivat aluksi kaikki paikat varsinaiseksi sikolätiksi. Jos sialla on tilaa, niin nehän kyllä yleensä erottelevat aika tarkasti syömä-, nukkumis- ja ulostuspaikat erilleen. Laitumella meillä siat sontivat keskelle tai takareunaan ja sisällä nurkkiin. Muuten sontapaikan sijaintiin on voinut vaikuttaa, kun on laittanut tiettyyn kohtaan valmiiksi pari (sian) pökälettä valmiiksi.

Hinkkis ja Vinkkis pitävät kopissa ja suojassa nukkumisesta. Einari on enemmän kuumakalle, sillä se pötköttää usein taivasalla tai jopa jäävesilammikossa. Kaiken kaikkiaan ne ovat kyllä höpöjä ja söpöjä!