Mikä on sinun lempituoksusi? Ehkäpä se on kahvi, lakritsa tai kookos. Niin monet ihmiset mainitsevat parhaana tuoksuna vastapestyn pyykin, että siitä on olemassa jo klassikoksikin muodostunut hajuvesi, Cleanin Fresh Laundry.  Valmistaja kuvailee tuotettaan raikkaaksi ja nostalgiseksi, joten ehkä yllättävästikin hajusteen ainesosissa on ensituoksun jälkeen myös ruusuöljyä ja myskistä puuta, jotka itse miellän täyteläisiksi ja vahvoiksi.

Varsinkin me maalla asuvat tiedämme, että ulkona kuivatettu pyykki voi tuoksua myös aivan joltain muulta kuin raikkaalta, jos on tietty aika vuodesta ja peltotöiden kierrosta. Maalle kuuluvat voimakkaat hajut niin hyvässä kuin pahassa, niin että lenkillä voi ensin huumaantua lumoavasta kukkakedosta tai rauhallisesta ja lempeästä metsän tuoksusta ja jo seuraavassa hetkessä lähes oksentaa pellolle ajetun lietteen kammottavasta katkusta. Tai sitten vain väärästä suunnasta tulevat tuulenhenkäykset epämääräisine hajuhaittoineen voivat latistaa parhaimmatkin grillibileet ja illanistujaiset.  

Sanotaan, että kaikkeen tottuu, mutta ehkäpä kyse on siitä, että tiettyihin hajuihin ei esimerkiksi enää kiinnitä erityistä huomiota ja ne eivät häiritse, koska ne ovat niin luonnollinen osa tiettyä kokonaisuutta. Eli kyllä, maajussien nenät toimivat edelleenkin, mutta turha niiden on nyrpistellä. Joskus Hauskoissa kotivideoissa näkee, kuinka tuoreille isille vauvojen vaippojenvaihto on lähes äärimmäistä haastetta, mutta jokainen tietää, että hoitopöydän vakiovarustukseen ei ainakaan pidemmällä aikavälillä kuulu kaarimaljat yhtään sen paremmin kuin traktoriin tai navettaan.
 
Lietteen hajuhaitat ovat vuosien saatossa osittain lientyneet nitraattiasetusten kylkiäisenä. Lapsuudestani muistan, kuinka pelloille ajettiin lantaa suurin piirtein mihin aikaan vuodesta tahansa − myös hangille.  Pääpiirteissään nykyään lietettä ei saa ajaa marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Poikkeuksellisten sääolosuhteiden nojalla lantaa voi levittää myös marraskuussa. Lanta ja orgaaniset lannoitevalmisteet pitää mullata vuorokauden sisällä, mutta on kyllä olemassa lietekärryjä, jotka multaavat samalla ajolla.

Kuva on suvun arkistojen kätköistä.

Lannan ajamisella on tietysti tarkoituksensa. Joskus on varmasti painetta saada tyhjennettyä uhkaavasti täyttyvää lietesäiliötä, mutta kyllä eläinperäisellä(kin) lannoitteella on etupäässä tarkoitus saada kasvustolle ravinteita ja kasvuvoimaa − aivan kuten kotipuutarhureille myytävällä kanankakalla ja muilla kesäkukkien lannoitusliuoksilla. Hyvä kakanajaja osaa kuitenkin toivottavasti ottaa myös sääolosuhteet huomioon niin, että lietelastia ei tarvitse  levittää maahan tuulettoman hellejakson alkajaisiksi kuin äärimmäisessä hädässä.  
 

Lähteet: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141250

 Liityin vähän aikaa sitten Facebookissa KonMari-ryhmään. Eräs tuttavani oli ehkäpä puolitosissaan konmarittanut vaatekaappinsa ja toinen kertoi huvittavansa itseään seuraamalla ryhmän keskusteluita. KonMari-menetelmä liittyy siivoamiseen ja järjestelemiseen, ja sen on kehittänyt japanilainen ammattijärjestäjä Marie Kondo. Menetelmässä käydään koti läpi aihepiireittäin ja säilytetään vain ne esineet ja asiat, jotka tuottavat iloa itselle. Menetelmästä kiinnostuneille on olemassa vuonna 2015 suomennettu teos KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika, joka on ilmeisesti tänä vuonna saanut jatko-osan Spark Joy.
 
Niinpä tässä on tullut välillä luettua nyt sitten somessa näitä järjestelykokemuksia ja katsottu kuvia siisteistä pinoista, laatikoista ja huoneista. Ilmeisesti osa ihmisistä on kokenut varsin syvällisesti ja henkisesti koko prosessin, kun taas toiset ovat päättäneet suhtautua menetelmään melko neutraalisti ja mukauttaa sitä osaksi omaa arkeaan.

Siivoaminen ja järjestely ovat varmasti kuuluneet luontevana osana esimerkiksi maatilan emännän arkeen. Kun kotona ollaan sekä töissä että vapaa-aikana, se sotkeutuu huomattavasti enemmän, kuin jos siellä oltaisiin arkena vain muutama tunti hereillä. Isännät tuskin ovat sisällä päiviään kuluttaneet mylläten ja sotkien, mutta lapset ja miksei aikuisetkin saavat kyllä hetkessä paikat takaisin vielä aikaisempaa pahempaan epäjärjestykseen.
 
Maatiloilla perinteiset sukupuoliroolit näkyvät osittain vahvana töiden eriytymisessä. On töitä, joita miehet tai naiset voivat käsin tai koneella tehdä yhtä hyvin, mutta sitten on vain joitain juttuja, joissa voima korreloi nopeuden kanssa ja aika on rahaa. Tietysti sitten voi keksiä kaikenlaisia apukeinoja, joilla voima- tai muita eroja voi kompensoida. Aitatolppia esimerkiksi pystyi junttaamaan aika näppärästi ja nopeasti maahan, vaikka tämä emäntä joutuikin käyttämään siirrettävää koroketta, jotta sai nostettua tolppajuntan ylipäätään tarpeeksi korkealle.
 
Emännän ja isännän töiden ei tarvitse olla nykyään erillään − tiloja ja niiden asukkaita kun ylipäätäänkin on joka lähtöön − mutta en tiedä sitten, kuinka paljon ulkopuolisten ajatukset ja mielikuvat vaikuttavat (työ)roolien muotoutumiseen. Voiko nykyään miehelle lykätä lapsen ja imurinvarren kouraan, kun nainen lähtee tekemään peltohommia, vai ei? Nykyään ainakin periaatteessa voidaan valita eri vaihtoehdoista, kun ennen niitä ei yksinkertaisesti läheskään aina ollut.

Marie Kondo tarkoittikin menetelmänsä ehkäpä koskemaan vain puhtaasti kotia, mutta ainakin se soveltuu huonosti maatiloille. Ymmärrän, että kulutukseen ja materiaan tottuneelle nykyihmiselle ehkä täytyy luoda tällaisia uusia ja mullistavia keinoja, jotta hän selviää tavaroidensa ja elämänsä keskellä. Työnteossa monella asialla ei kuitenkaan ole iloa tuottavaa itseisarvoa vaan hyötyä tuottavaa välinearvoa. Hyöty tosin voi olla ajankohtainen vasta joskus tulevaisuudessa, mutta jemmassa olleet isommat ja pienemmät nippelit ja nappelit sekä niiden avulla syntyneet luovat ratkaisut voivat säästää paljon rahaa. Tämä on itselleni ollut hankala asia hyväksyä, sillä vaikka en mikään siivousintoilija olekaan, en lähtökohtaisesti pidä tavarapaljoudesta, krääsästä ja tilpehööristä.
 
Tavaran määrä on myös sukupolvikysymys: Sota-ajalla eläneet ihmiset ovat tottuneet korjaamaan, käyttämään uudelleen ja säilyttämään tavaraa. Tämän ajan ihminen tarvitsee itsekuria, jottei hanki turhaa tarjouksessa olevaa asiaa tai arvotonta kaupanpäällistä kaappiensa perukoille.   Esineiden ja asioiden hyvä järjestys myös jotenkin heijastuu ja tarttuu omaan mieleen ja oloon. Tämän tulee ilmeisesti kuitenkin usein unohtaneeksi, ja olenkin valitettavasti taipuvainen sietämään isännän harmiksi myös boheemia epäjärjestystä.

Lähde: http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/tiivistelma-opas-konmari-menetelma/