Mikäpä olisi parempi aika kirjoitella kuulumisia kuin juhannusyö? Ei ollut yhtään suunnitelmissa postailla juuri nyt, mutta oikeastaan kädet nyt vain hakeutuivat näppäimistölle kuin itsestään tässä netissä surffaamisen ohella. Lapset tuhisevat sängyissään, isäntä katsoo jotain huonoa komediaa ja ulkoa kantautuu raakkuvan variksen ääni.
Tässä juhannuksessa parasta on ollut pysähtyminen. Jotenkin sitä aina unohtaa, kuinka kiireinen maatilan kevät ja alkukesä ovat, mutta niin se vain on. Tänä vuonna on vielä enemmän ollut peltojen laittamista uusiksi edelliseen vuoteen verrattuna. (Sallittakoon nyt näin amatöörimäinen lausahdus.) Ja myöhäisen kevään vuoksi kesäkuu on ollut ihan ylibuukattu. Vakiovastaukseksi on tainnut muodostua ystäville ja muille tutuille, että palataan asiaan heinäkuussa.
Tässä juhannuksessa parasta on ollut pysähtyminen. Jotenkin sitä aina unohtaa, kuinka kiireinen maatilan kevät ja alkukesä ovat, mutta niin se vain on. Tänä vuonna on vielä enemmän ollut peltojen laittamista uusiksi edelliseen vuoteen verrattuna. (Sallittakoon nyt näin amatöörimäinen lausahdus.) Ja myöhäisen kevään vuoksi kesäkuu on ollut ihan ylibuukattu. Vakiovastaukseksi on tainnut muodostua ystäville ja muille tutuille, että palataan asiaan heinäkuussa.
Mitähän mainitsemisen arvoista tässä kuukauden aikana olisikaan sitten tapahtunut peltotöiden lisäksi? Loput emolehmät ovat poikineet, lauma siirretty kevätlaitumelle, Hinkkis porsinut ensimmäisen pahnueensa, järkkäristä yritetty vieroittautua, kestitetty varttuneempaa vierasväkeä, maatilan mahdollisuuksia pohdittu yrittäjäkurssilla, pihatöitä paiskittu ja ja… hukattu itsensä jonnekin arjen hulinaan.
Joku voi saada itsestään paremmat tehot irti paineen alla, mutta täytyy rehellisesti todeta, että tämä emäntä ei valitettavasti ole sellainen. Jotenkin onnistun imemään itseeni myös isännän kiireen ja ahdistuksen tekemättömistä töistä, joten on tuntunut tarpeelliselta tehdä koko ajan jotain itsekin. Toisinaan lopputulos on kuitenkin se, että häsään montaa asiaa samaan aikaan tai käytän tajuttoman paljon aikaa johonkin yksinkertaiseen askareeseen. Yhtenä päivänä havahduin siihen, että lajittelin pyykkejä korista toiseen. Joku oli siis vaihtanut tummien ja sekaväristen pyykkikorien paikkaa keskenään, ja minä kun harmistelin, että mikä tässä lajittelussa nyt on muille niin vaikeaa.
Joku voi saada itsestään paremmat tehot irti paineen alla, mutta täytyy rehellisesti todeta, että tämä emäntä ei valitettavasti ole sellainen. Jotenkin onnistun imemään itseeni myös isännän kiireen ja ahdistuksen tekemättömistä töistä, joten on tuntunut tarpeelliselta tehdä koko ajan jotain itsekin. Toisinaan lopputulos on kuitenkin se, että häsään montaa asiaa samaan aikaan tai käytän tajuttoman paljon aikaa johonkin yksinkertaiseen askareeseen. Yhtenä päivänä havahduin siihen, että lajittelin pyykkejä korista toiseen. Joku oli siis vaihtanut tummien ja sekaväristen pyykkikorien paikkaa keskenään, ja minä kun harmistelin, että mikä tässä lajittelussa nyt on muille niin vaikeaa.
Tosiaan, Leponiemen tilalle on syntynyt ensimmäinen oma porsaspahnue. Synnytys sattui tietysti sitten sellaiseen ajankohtaan, kun meillä oli isännän kanssa pakollinen meno muualle. Sitten saimme terveisiä kuvan kanssa kotoa, että tällaisia on ilmestynyt. Emakkoa oli käyty katsomassa montaa kertaa aikaisempien päivien aikana, mutta porsiminen tapahtui ilmeisesti ongelmitta yön aikana tai varhaisena aamuhetkenä. Kahdeksan ihanaa mustakärsää on nähnyt päivänvalon ja kasvaa nyt Hinkkiksen huomassa hyvää vauhtia. Porsaista seitsemän oli karjuja, jotka on nyt jo kastroitu kipulääkkeiden, rauhoittavien ja eläinlääkärin käsien avulla. Yhdellä söpöistä pikkuröhnöttäjistä on siisti töpöhäntä. Sellainen se on ollut niin varhaisista ajoista, kuin me olemme pystyneet huomaamaan, joten arvoitukseksi jää, onko se vioittunut jo kohdussa.
Alkukesän luontokukoistus ei ole tyystin mennyt ohi vaan kuviin on taltioitu muun muassa suopursuja ja maljakoihin poimittu tupasvillaa ja muita koristuksia. Luonnon voimaannuttavat ja elvyttävät hetket eivät kylläkään ole olleet kovin tietoisia, mutta täytyy antautua ja viipyillä enemmän tästä eteenpäin. Kesäähän pitäisi kuitenkin olla edessä vielä parisen kuukautta!
Alkukesän luontokukoistus ei ole tyystin mennyt ohi vaan kuviin on taltioitu muun muassa suopursuja ja maljakoihin poimittu tupasvillaa ja muita koristuksia. Luonnon voimaannuttavat ja elvyttävät hetket eivät kylläkään ole olleet kovin tietoisia, mutta täytyy antautua ja viipyillä enemmän tästä eteenpäin. Kesäähän pitäisi kuitenkin olla edessä vielä parisen kuukautta!
Blogia seuranneet muistanevat, että olen ollut tänä vuonna opintovapaalla opettajan töistäni. En siis normaalisti ole arkipäivisin tilalla vaan kaitsemassa ”muuta karjaa”. Tämän lukuvuoden olen kuitenkin keskittynyt Green Care -opintoihin ja tilalla työskentelemiseen. Vähän ehkä karkasi traktori kourista ja päädyin opiskelemaan muutakin, varsinkin kevätpuoleen. Ilmeisesti tarkoituksellisen rauhallinen syksypuoli antoi energiaa kevääseen. Vielä ovat kesken Voimauttavan valokuvauksen ammatilliset perusteet ja yrittäjän ammattitutkinto. Green Care -koulutuksen ohjaaja- ja kouluttajaosaaminen jatkuu syksyllä, ja mahdollisesti olemme mukana kahdessa pohjoismaisessa Green Care -hankkeessa, joiden sisällöstä ei kuitenkaan ole vielä selvyyttä. Aika näyttää, jäävätkö opinnot rikastuttamaan vain omaa arkeamme vai pystymmekö levittämään luonnon tavoitteellisia hyvinvointivaikutuksia myös laajemmin.
Tällä hetkellä tilamme ja sen pellot kaipaavat sadetta. Kylvöjen onnistuminen on aina jännittävää puuhaa, joka selviää vasta myöhemmin. Sateen lisäksi tarvittaisiin tietysti myös lämpöä − ja nurmille ehkä lisää puhdistusniittoa. Rehunteko on tilallamme pääsääntöisesti vain kerran kesässä, ja vielä se ei ole ajankohtaista. Emännän ymmärryksen mukaan juuri nyt olisi sopiva sauma hieman hengähtää tai saattaa eteenpäin muita projekteja.
Tällä hetkellä tilamme ja sen pellot kaipaavat sadetta. Kylvöjen onnistuminen on aina jännittävää puuhaa, joka selviää vasta myöhemmin. Sateen lisäksi tarvittaisiin tietysti myös lämpöä − ja nurmille ehkä lisää puhdistusniittoa. Rehunteko on tilallamme pääsääntöisesti vain kerran kesässä, ja vielä se ei ole ajankohtaista. Emännän ymmärryksen mukaan juuri nyt olisi sopiva sauma hieman hengähtää tai saattaa eteenpäin muita projekteja.
Hyvää kesänjatkoa!
RSS Feed