Hinkkis ja Vinkkis saatiin viikonlopun aikana onnellisesti meille kotiin. Matka kului pääasiassa nukkuen ja perillä possuja oli vastaanottamassa ja ihastelemassa kolmen sukupolven edustus. Neljättä sukupolvea oli paikalla tänään. Ajat ovat totisesti muuttuneet siitä, kun lähes joka talossa oli eläimiä lehmistä hevosiin. Iso(iso)vanhemmilla on tarvittaessa possuvinkkejä takataskussaan ja Hinkkiksen ja Vinkkiksen ensimmäisiltä kasvattajilta saimme hyvät ohjeistukset mukaamme myös.

Villapossumme ovat elämänsä alkutaipaleella nähneet kissoja, kaneja ja koiria. Vaikka meillä oli useampi vuosi villisikoja (kylläkin kaukana metsäaitauksissa), niin pihapiirin uudet äänet ja hahmot eivät jääneet omilta eläimiltämmekään huomaamatta. Hinkkistä ja Vinkkistä tuijotettiin tiiviisti omista aitauksista ja kissat pyörähtelivät katoksessa kurkkimassa tuon tuosta.  
 
Alkuihmettelyn jälkeen possut ovat kotiutuneet hyvin. Ruoka maistuu ja mönkijän ja traktorin äänet saavat muuten niin hauskan röhkimiskuoron hetkeksi hiljentymään. Tai oikeastaan kuoron sijasta osuvampi sana olisi vuorolaulu. Hinkkis ja Vinkkis eivät juurikaan röhki samaan aikaan, vaan toinen aina vastaa toisen äännähdykseen. Röh röh! Toinen hauska juttu on kai yleisestikin sialle tyypillinen tapa kaivautua pehkuihin näkymättömiin nukkumaan. Tiesimme tämän etukäteen, mutta kyllä ensimmäisellä kerralla mielessä kävi, että miten ne ovat päässeet karkaamaan.

Vai huomaatko sinä kuvassa sikoja?

Muutoin viikonloppu on ollut jotakuinkin tavallinen. Yhtä ylämaankarjan vasikkaa on odotettu syntyväksi millä hetkellä hyvänsä ja pihalla on oltu ja touhuttu, vaikka kuume yrittikin lannistaa osan perheestä. Saunaan ei lauantaina ja sunnuntaina ehditty possujen ihmettelyltä, joten tänään sitten vasta lämpeni kiuas.
 
Itselleni on ollut opettelua takan, puukiukaan ja puuhellan käytössä, sillä olen ollut auttamattoman huono tekemään tulta. Tässäkin toki harjoitus on tehnyt oppipojasta ainakin jo kisällin, mutta edelleen olen aidosti ilahtunut, kun tuli syttyy kunnolla! Ja talteen menivät nämäkin löylyt, kun isäntä kuulemma lauteilla keksi ratkaisun johonkin traktorinkorjausongelmaan, jota aiemmin oli tuloksetta yrittänyt pähkäillä.

Jopas tässä on kiirettä pitänyt! Eläinrekisteri on päivitetty sikojen osalta, ja Hinkkiksen ja Vinkkiksen paikkaa on laitettu kuntoon kukin omien kykyjensä mukaisesti (kissat innokkaina sivusta seuraajina). Vanereita, jotain ihmeen seinäelementtejä ja parsimattoja oli omissa varastoissa jo valmiiksi, joten vain kiinnitystarvikkeita on hommattu.  Ei nyt ainakaan vielä otettu navettaa käyttöön vaan päätettiin laittaa possujen koti ulkovaraston yhteyteen. Siellä on edellisen asukkaan jäljiltä hyvä tila ja pihalla aidattu alue. Sitten kesää lähempänä voi aitausta levittää laitumien suuntaan. Navetta ja sen lähilaidun tulevat kysymykseen ehkä talvella, koska nykyiseen paikkaan ei omia vesiputkia kulje.

Lähdettiin isännän kanssa tänään isommille kaupoille kaupunkiin, mutta ostoslistalla oli maatilalle tyypillisiä asioita, kuten kumpparit ja traktoriöljy. Tuli sieltä kuitenkin ostettua myös vähennyksiin kelpaamattomia juttuja, esimerkiksi tietty ripsiväri ja uusi kukka. Ehdotin kyllä, että eivätkös nämä jotenkin lisää työhyvinvointia, mutta ei mennyt läpi.

Huomenna koittaa erityisesti lasten odottama päivä: villasian porsaat haetaan uuteen kotiin. Isännän kanssa lähdemme hakureissulle kaksistaan omalla autolla ja toivottavasti iltapäivällä ollaan hyvin menneen matkan jälkeen kaikki neljä hyvässä kunnossa takaisin. Tämän emännän heikkous on jonkin sorttinen heinänuha, joten täytynee ottaa allergialääkkeet mukaan. Pienessä tilassa voi tuntemuksia tulla. Sain jälkikasvulta ohjeeksi ottaa myös kuulosuojaimet mukaan. Tiedä sitten, kenen matkustajan osalta tällaiseen varotoimeen on syytä varautua…
 
Lisää kuulumisia ja omia kuvia Hinkkiksestä ja Vinkkiksestä on tulossa lähiaikoina. Hyvää viikonloppua!

Kuva Kohonen Farm