Kesä 2018 alkaa olla takanapäin. Jos viime kesänä oli liian märkää, niin täällä meilläkin olisi kesä- ja heinäkuussa saanut tällä kertaa sataa enemmän. Isäntä muistelikin valvoneensa viime kesänä kuunnellen, kuinka pisarat rummuttavat kattoa. Taas on tiiviisti seurattu sadetutkia ja vertailtu eri sääennusteita. Toisinaan ovat ennustukset käyneet toteen, mutta usein eivät. Jossain vaiheessa päädyimme viilentämään eläimiä sadettimen avulla.
 
Suuri osa nurmisadosta lepää paaleissa ja vilja siilossa ja säkeissä. Helteiden ja vähäisten sateiden seuraukset ovat näkyneet lähinnä heinäpelloilla, joiden sato jää valitettavasti melko huonoksi. Tietyt rikkaruohot, kuten lutukka ja jauhosavikka, ovat sitä vastoin säistä pitäneet. Onneksi viljasato on ollut hyvä. Eläimet eivät meillä viljaa saa, mutta tänä vuonna on aikomuksena ottaa omaa viljaa myyntiin. Kävimme jauhattamassa kokeiluerät paikallisessa myllyssä, ja lopputulokset vaikuttavat hyviltä. Heikkilän eli Laasasen myllyyn liittyy tällä emännällä nostalgisia muistoja, sillä sieltä kylältä olen itse kotoisin.

Eläinten elämä on kulkenut edellisten vuosien tapaan. Hiehot on laskettu metsälaitumelle ja emolaumaa siirrelty paikasta toiseen pihapiirin lähettyvillä. Laumaan saatiin vipinää, kun meille saapui uusi siitossonni kesän alussa. Aluksi se vaikutti hieman ujolta, mutta on ottanut kyllä johtajan paikkansa. Tämä sonni pitää rapsutuksista Petruksesta poiketen, mutta ei välttämättä muuten ole yhtä rauhallinen. Sillä on tapana tulla esittelemään itseään ylpeänä pikkusonnien eteen ja kaapia näyttävästi maata. Toivottavasti Lucky Luke on myös nimensä veroinen ja saamme paljon hyviä vasikoita seuraavalla poikimiskaudella!
 
Tilamyymälämme on ollut kiinni loppukesän, mutta sitä ennen osallistuimme Vetelin markkinoiden bussikierrokselle, jossa markkinaväkeä kuljetettiin muutamiin tutustumiskohteisiin keskustan lähellä. Uusi ja laajempi kierros toteutuu 15.9., jolloin bussilla pääsee tutustumaan useaan eri yritykseen Vetelissä. Päivä on samalla valtakunnallinen Osta tilalta -päivä, jolloin olet tervetullut tilallemme tutustumaan ja myymälänkin ovet ovat siitä lähtien taas auki.

Tänä kesänä olemme vihdoin saaneet tienvarteen kunnon tilakyltin. Sen puuttumisesta onkin kuullut aina välillä huomautuksia, mutta tosiaan asia on nyt korjattu. Itse asiassa pieni tienviitta on valtatien varrella ollut jo aiemmin, mutta eipä se ole tainnut juuri minnekään näkyä. Markkinamyyntiä varten on myös hankittu roller up -mainosteline.

Kesällä on ehditty myös hieman lomailla ja nauttia mahtavasta luonnosta. Täällä maalla ja tietysti koko Suomessakin on luonto ihan liki. Tänä kesänä on kuljettu uusilla lenkkipoluilla ja maastoissa tässä ihan lähelläkin ja välillä vierailtu vähän kauempana tutuilla reiteillä, muun muassa Kortjärvellä. Eläimiin on sanan varsinaisessa merkityksessä jopa melkein törmätty: Olimme menossa katsomaan Anunkiin tehtyä lintukosteikkoa, kun ensin huomasimme tiellä mäyrän. Hetken päästä taisimme yllättää ryskeestä päätellen hirven, joka säikähti meitä yhtä paljon kuin me sitä. Oikeastaan hävettää myöntää, että luikin jo osittain pakoon, ennen kuin huomasin ruskean hahmon liikkuvan meistä vauhdilla kauemmas. Suunniteltu kohtaaminen voisi olla vähemmän sykettä nostattava. Kesällä haaveilinkin yöretkestä vanhan isännän rakentamalle kyttäyskopille, joka nököttää riistapellon vieressä, mutta ehkäpä syksyllä sitten…
 
Kesältä pysyviä muistijälkiä on jättänyt myös Monologinäytelmä ”Kesäyön ikkuna” koettuna Korpelan tuvassa keskellä yötä sekä Saarijärven kivikautinen kylä ja järviseudun museo, eli Väinöntalo. Käykää ihmiset ihmeessä tutustumassa tekin!

Vihjailin joskus talvella uusista kuvioista, ja nyt alkaa olla enemmän kerrottavaa. Meillä on tarkoitus laajentaa maatilan elinkeinoja luonto- ja kulttuurimatkailuun. Sitä varten olemme perustaneet uuden yrityksen, jonka nimi on Leporetki. Ainakaan vielä yrityksellä ei ole omaa kotisivua, mutta facebookista löydät kyllä halutessasi Leporetken oman yrityssivun. Tällä hetkellä kunnostamme liiketiloja, eli 1800-luvulta peräisin olevaa päärakennusta ja pihapiiriä.

Näin joulukuun lopussa tulee luonnollisesti tarkasteltua kuluneen vuoden tapahtumia ja tunnelmia. Samalla mielessä siintää tulevaisuus ja seuraavan vuoden suunnitelmat.
 
Loppuvuosi vei kyllä tältä emännältä niin kaikki voimat, että rehellisesti sanottuna joulua odotti kovinkin vakava ja nukkavieru hahmo. Opiskelutehtävien eräpäivät paukkuivat ja päätöiden kuviot piti taas palautella mieleen samalla, kun valmisteltiin kauppoja ja podettiin lapsiperheille tuttua flunssakierrettä muiden ilmaantuneiden asioiden lisäksi.

Kaiken kruunasi tietysti Suomen ”ihanan” pimeä ja synkkä vuodenaika, joka vaikuttaa omaan mieleeni hyvinkin paljon. Olen ennenkin todennut, että tekisi mieli käpertyä karhun tavoin talviunille ja ohittaa ainakin mokomat pari-kolme kuukautta, mutta minkäs teet! Tämä kontio kääriytyi usein iltaisin huopiin ja villasukkiin, murahteli ja tuohusti kynttilöiden sekä takan kanssa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä leppoisan hyggeilyn kanssa, vaan se on puhtaasti selviytymistä ja liian kirkkaiden keinovalojen pakoilua.   
 
Isäntää tuohustamiseni lähinnä huvittaa, mutta itse asiassa tulen hallintahan on ihmiskunnan tärkeimpiä saavutuksia, joka puolestaan on tehnyt mahdolliseksi monet muut asiat: Ihminen on pystynyt siirtymään kylmille asuinpaikoille, kypsentämään ruokansa, aloittamaan kaskeamisen ja metallinvalmistuksen. Liekkien loimussa on viihdytetty toisia tarinoilla ja suunniteltu suuria. ”Liekkien lämpö, savun tuoksu, tulen kohina ja hiipuvan hiilloksen raukea kajo merkitsevät jotain ikiaikaista, tuttua ja hyvin läheistä.” Tuleen liittyy myös vertauskuvallisempi taso, nimittäin ”nuotio tai rovio havainnollistaa suoralla ja nopealla tavalla synnyn, kukoistuksen, hiipumisen ja katoamisen vaiheet”. Eivät siis mitään pikkujuttuja nämä näin.    

Yksi loppuvuoden isoimmista asioista oli villasikojemme myynti. Possumme pääsivät onneksi  uuteen kotiin jo siellä asustavien punaisten villapossujen kaveriksi. Päätimme luopua possujen kasvatuksesta, koska afrikkalaisen sikaruton (ASF) torjunta olisi merkinnyt meille käytännössä mittavia investointeja ja vaikeuttanut ylipäätään kasvatusta tilallamme huomattavalla tavalla.  Vaikuttaa siltä, että harrastelijakasvattajat ovat lopettaneet ja villasikoja  on vain harvalla, niihin todella satsaavilla tiloilla.
 
Toinen tilaamme koskevista muutoksista oli siitossonnistamme luopuminen. Petrus oli rauhallinen ja muutoinkin hyväluonteinen ja -rakenteinen yksilö.  Sisäsiittoisuuden torjumiseksi tarvitsemme kuitenkin ensi kesäksi uuden ja erisukuisen laumanjohtajan. Uuden sonnin myötä saamme myös ajoitettua poikimiset paremmin keväälle. Ongelmia voi tulla, jos vasikat syntyvät keskellä kylmimpiä pakkasia. Tänä talvena on syntynyt jo kolme vasikkaa: yksi ruskea ja kaksi tummaa. Emojensa lähettyvillähän ne pääsääntöisesti kulkevat, mutta todella pieninä ne hakeutuvat jo toistensakin seuraan.

Talvi on tuonut metsäneläimet taas lähemmäksi pihapiiriämme. Pelloilla kuljeskelee kauriita ja ehkäpä niiden perässä puolestaan ilves, joka jäljistä päätellen ei kuitenkaan ole kovin iso. Viime talvena laitumilla ja niiden lähellä kierteli myös kettu ja peuroja.
 
Lumessa leikkivät ja pyörivät myös loppukesän kissanpennut, jotka ovat kasvaneet jo melko isoiksi. Niistä yksi valkoinen lähti syksyllä läheiselle hevostilalle tallikissaksi, mutta vielä olisi pari ylimääräistä kissaa vailla kotia. Arka Pölli-kissammekin viihtyy taas paremmin kotona, kun se on vihdoin huomannut, ettei uusia kissoja tarvitse pelätä. Päinvastoin niistä on sille paljon enemmän leikkiseuraa kuin Mummo-kissasta.

Uuteen vuoteen lähdetään kai ihan hyvillä mielin. Talvipäivän seisaus on ohitettu ja ennen kevätkiireitä isäntäkin ehtii vähän höllentää työtahtia. Toisaalta tammi- ja helmikuussa ylimääräistä työtä ja päänvaivaa ovat perinteisesti aiheuttaneet laitumien jäätyneet juoma-automaatit. Vanhoja vasikoitakin on vielä erottamatta laumassa. Traktoritkin pitäisi oikeastaan saada parempaan kuntoon. Syksyllä on voinut töitä jakaa ikään kuin konekohtaisesti sen mukaan, mikä missäkin toimii parhaiten, mutta talvella ei viitsisi lämmittää molempia. 
 
Tässä juuri puhuttiin isännän kanssa, että investointien suhteen olemme olleet maltillisella linjalla. Yhden isohkon tilaamme koskevan investoinnin teimme kuitenkin syksyllä, kun ostimme metsää ja siinä samalla vanhan talon pihapiireineen tästä lähistöltä. Ajatuksia ja suunnitelmia hankinnan suhteen on tässä vuoden sisällä kovastikin kehkeytynyt, mutta ensi vuonna pitäisi sitten alkaa konkreettisesti niitä toteuttaa. Blogia seuranneet voinevatkin arvata, että jotain luontoon, perinteisiin ja matkailuun liittyvää se todennäköisesti on.

Hyvää uutta vuotta 2018!
 


Lähteet:
Leppänen, M. & Pajunen A. 2017: Terveysmetsä. Tunnista ja koe elvyttävä luonto. Gummerus, Keuruu.

Kevään tulo enteilee kiireisempiä aikoja. Isännän ajatukset alkavat hiipiä tuleviin kylvöhommiin ja emännän ihanaan valoon, multaan ja luonnon heräilyyn. Isäntä on tehnyt viljan itävyyskokeita, ja itse ostin kaupasta vähän siemeniä ja jotain istutusruukkuja ja -pakkauksia. Isäntä suoraviivaisesti suunnittelee, toteuttaa ja yleensä onnistuu kylvöpuuhissaan. Emännän viljelypuuhissa olennaista ja tärkeää on haaveilu, siemenpussien hypistely ja viipyilevä hääräily − onnistuneesta lopputuloksesta voi olla sitten yllättyneenkin ilahtunut.   

Nyt olisi tarkoitus perehtyä taimikasvatukseen aikaisempia vuosia paremmin, kun tähän asti on kylvetty suoraan maahan siemeniä ja sipuleita tai ostettuja taimia. Isäntä oli myös huomannut oivan vinkin kananmunankuorille. Niistä saa loistavat luonnolliset ruukut siementen esi-istutukseen (puutarhaan ei pelloille).   Monen vuoden jälkeen voisi innostua vaihtamaan myös uudet mullat ruukkukasveihin.

Lehmärintamalle ei kuulu uutta. Viimeisimmät vasikat syntyivät ihan alkuvuodesta ja niistäkin yksi menehtyi myöhemmin tapaturmaisesti. Se jäi jostain käsittämättömästä syystä emonsa alle. Pelloilla vaeltelee kuitenkin karjan ja vuohen lisäksi kettu ja metsäkauriita.  Aiemmin repolainen jätti itsestään vain jälkiä sinne tänne tai ääriviivat riistakameran kuviin, mutta yhtenä iltana sattui oikeastaan lumoava kohtaaminen: Iltahämärissä huomasin talvilaitumella erilaisen karvakasan, joka osoittautui ketuksi. Aluksi se lähti karkuun, mutta uskaltautui sitten yhä lähemmäksi kuikuilemaan, kunnes jatkoi matkaansa lähimetsään. Söpöstä ulkonäöstään huolimatta ehkäpä juuri se saalisti suihinsa naapuritallin ankat. Emännän kotitarvekanoja täytynee vielä miettiä uudemman kerran.

Viime viikolle sattui koululaisten talviloma. Aivan loman aluksi lainasimme kirjastosta ison kassin kirjoja. Mukaan tarttui muun muassa kaksi luonnonmateriaaleihin liittyvää kädentaitokirjaa. Kylläpä sitä vain saisikin kaikenlaisia ihania sisustuselementtejä ja koristuksia tehtyä! Havainnollisten ohjeiden perässä olivat vielä tärkeät ohjeistukset jokamiehenoikeuksista, jotka kyllä kannattaa opetella.

Lomasäät eivät nyt parhaat mahdolliset olleet. Aluksi oli mukavasti pakkasta ja luontokin näytti hienolta, mutta sitten lämpeni.  Suvilumesta rakennettiin monta tuntia linnaa ja iglu takapihalle, mutta liian kauan jatkunut plussakeli romahdutti harmillisesti hienot rakennelmat.  

PS. Kevään korvilla voisi kaiken arkisen tohinan lisäksi toisaalta syventyä pohdiskelemaan kulutustottumuksiaan tai arjen arvojaan. Täältä löydät ekopaaston paastopolun, joka johdattelee monin eri vinkein hiljentämään ja hiljentymään.