Uutta ja vanhaa

Näin joulukuun lopussa tulee luonnollisesti tarkasteltua kuluneen vuoden tapahtumia ja tunnelmia. Samalla mielessä siintää tulevaisuus ja seuraavan vuoden suunnitelmat.
 
Loppuvuosi vei kyllä tältä emännältä niin kaikki voimat, että rehellisesti sanottuna joulua odotti kovinkin vakava ja nukkavieru hahmo. Opiskelutehtävien eräpäivät paukkuivat ja päätöiden kuviot piti taas palautella mieleen samalla, kun valmisteltiin kauppoja ja podettiin lapsiperheille tuttua flunssakierrettä muiden ilmaantuneiden asioiden lisäksi.

Kaiken kruunasi tietysti Suomen ”ihanan” pimeä ja synkkä vuodenaika, joka vaikuttaa omaan mieleeni hyvinkin paljon. Olen ennenkin todennut, että tekisi mieli käpertyä karhun tavoin talviunille ja ohittaa ainakin mokomat pari-kolme kuukautta, mutta minkäs teet! Tämä kontio kääriytyi usein iltaisin huopiin ja villasukkiin, murahteli ja tuohusti kynttilöiden sekä takan kanssa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä leppoisan hyggeilyn kanssa, vaan se on puhtaasti selviytymistä ja liian kirkkaiden keinovalojen pakoilua.   
 
Isäntää tuohustamiseni lähinnä huvittaa, mutta itse asiassa tulen hallintahan on ihmiskunnan tärkeimpiä saavutuksia, joka puolestaan on tehnyt mahdolliseksi monet muut asiat: Ihminen on pystynyt siirtymään kylmille asuinpaikoille, kypsentämään ruokansa, aloittamaan kaskeamisen ja metallinvalmistuksen. Liekkien loimussa on viihdytetty toisia tarinoilla ja suunniteltu suuria. ”Liekkien lämpö, savun tuoksu, tulen kohina ja hiipuvan hiilloksen raukea kajo merkitsevät jotain ikiaikaista, tuttua ja hyvin läheistä.” Tuleen liittyy myös vertauskuvallisempi taso, nimittäin ”nuotio tai rovio havainnollistaa suoralla ja nopealla tavalla synnyn, kukoistuksen, hiipumisen ja katoamisen vaiheet”. Eivät siis mitään pikkujuttuja nämä näin.    

Yksi loppuvuoden isoimmista asioista oli villasikojemme myynti. Possumme pääsivät onneksi  uuteen kotiin jo siellä asustavien punaisten villapossujen kaveriksi. Päätimme luopua possujen kasvatuksesta, koska afrikkalaisen sikaruton (ASF) torjunta olisi merkinnyt meille käytännössä mittavia investointeja ja vaikeuttanut ylipäätään kasvatusta tilallamme huomattavalla tavalla.  Vaikuttaa siltä, että harrastelijakasvattajat ovat lopettaneet ja villasikoja  on vain harvalla, niihin todella satsaavilla tiloilla.
 
Toinen tilaamme koskevista muutoksista oli siitossonnistamme luopuminen. Petrus oli rauhallinen ja muutoinkin hyväluonteinen ja -rakenteinen yksilö.  Sisäsiittoisuuden torjumiseksi tarvitsemme kuitenkin ensi kesäksi uuden ja erisukuisen laumanjohtajan. Uuden sonnin myötä saamme myös ajoitettua poikimiset paremmin keväälle. Ongelmia voi tulla, jos vasikat syntyvät keskellä kylmimpiä pakkasia. Tänä talvena on syntynyt jo kolme vasikkaa: yksi ruskea ja kaksi tummaa. Emojensa lähettyvillähän ne pääsääntöisesti kulkevat, mutta todella pieninä ne hakeutuvat jo toistensakin seuraan.

Talvi on tuonut metsäneläimet taas lähemmäksi pihapiiriämme. Pelloilla kuljeskelee kauriita ja ehkäpä niiden perässä puolestaan ilves, joka jäljistä päätellen ei kuitenkaan ole kovin iso. Viime talvena laitumilla ja niiden lähellä kierteli myös kettu ja peuroja.
 
Lumessa leikkivät ja pyörivät myös loppukesän kissanpennut, jotka ovat kasvaneet jo melko isoiksi. Niistä yksi valkoinen lähti syksyllä läheiselle hevostilalle tallikissaksi, mutta vielä olisi pari ylimääräistä kissaa vailla kotia. Arka Pölli-kissammekin viihtyy taas paremmin kotona, kun se on vihdoin huomannut, ettei uusia kissoja tarvitse pelätä. Päinvastoin niistä on sille paljon enemmän leikkiseuraa kuin Mummo-kissasta.

Uuteen vuoteen lähdetään kai ihan hyvillä mielin. Talvipäivän seisaus on ohitettu ja ennen kevätkiireitä isäntäkin ehtii vähän höllentää työtahtia. Toisaalta tammi- ja helmikuussa ylimääräistä työtä ja päänvaivaa ovat perinteisesti aiheuttaneet laitumien jäätyneet juoma-automaatit. Vanhoja vasikoitakin on vielä erottamatta laumassa. Traktoritkin pitäisi oikeastaan saada parempaan kuntoon. Syksyllä on voinut töitä jakaa ikään kuin konekohtaisesti sen mukaan, mikä missäkin toimii parhaiten, mutta talvella ei viitsisi lämmittää molempia. 
 
Tässä juuri puhuttiin isännän kanssa, että investointien suhteen olemme olleet maltillisella linjalla. Yhden isohkon tilaamme koskevan investoinnin teimme kuitenkin syksyllä, kun ostimme metsää ja siinä samalla vanhan talon pihapiireineen tästä lähistöltä. Ajatuksia ja suunnitelmia hankinnan suhteen on tässä vuoden sisällä kovastikin kehkeytynyt, mutta ensi vuonna pitäisi sitten alkaa konkreettisesti niitä toteuttaa. Blogia seuranneet voinevatkin arvata, että jotain luontoon, perinteisiin ja matkailuun liittyvää se todennäköisesti on.

Hyvää uutta vuotta 2018!
 


Lähteet:
Leppänen, M. & Pajunen A. 2017: Terveysmetsä. Tunnista ja koe elvyttävä luonto. Gummerus, Keuruu.