Kuri ja järjestys

 Liityin vähän aikaa sitten Facebookissa KonMari-ryhmään. Eräs tuttavani oli ehkäpä puolitosissaan konmarittanut vaatekaappinsa ja toinen kertoi huvittavansa itseään seuraamalla ryhmän keskusteluita. KonMari-menetelmä liittyy siivoamiseen ja järjestelemiseen, ja sen on kehittänyt japanilainen ammattijärjestäjä Marie Kondo. Menetelmässä käydään koti läpi aihepiireittäin ja säilytetään vain ne esineet ja asiat, jotka tuottavat iloa itselle. Menetelmästä kiinnostuneille on olemassa vuonna 2015 suomennettu teos KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika, joka on ilmeisesti tänä vuonna saanut jatko-osan Spark Joy.
 
Niinpä tässä on tullut välillä luettua nyt sitten somessa näitä järjestelykokemuksia ja katsottu kuvia siisteistä pinoista, laatikoista ja huoneista. Ilmeisesti osa ihmisistä on kokenut varsin syvällisesti ja henkisesti koko prosessin, kun taas toiset ovat päättäneet suhtautua menetelmään melko neutraalisti ja mukauttaa sitä osaksi omaa arkeaan.

Siivoaminen ja järjestely ovat varmasti kuuluneet luontevana osana esimerkiksi maatilan emännän arkeen. Kun kotona ollaan sekä töissä että vapaa-aikana, se sotkeutuu huomattavasti enemmän, kuin jos siellä oltaisiin arkena vain muutama tunti hereillä. Isännät tuskin ovat sisällä päiviään kuluttaneet mylläten ja sotkien, mutta lapset ja miksei aikuisetkin saavat kyllä hetkessä paikat takaisin vielä aikaisempaa pahempaan epäjärjestykseen.
 
Maatiloilla perinteiset sukupuoliroolit näkyvät osittain vahvana töiden eriytymisessä. On töitä, joita miehet tai naiset voivat käsin tai koneella tehdä yhtä hyvin, mutta sitten on vain joitain juttuja, joissa voima korreloi nopeuden kanssa ja aika on rahaa. Tietysti sitten voi keksiä kaikenlaisia apukeinoja, joilla voima- tai muita eroja voi kompensoida. Aitatolppia esimerkiksi pystyi junttaamaan aika näppärästi ja nopeasti maahan, vaikka tämä emäntä joutuikin käyttämään siirrettävää koroketta, jotta sai nostettua tolppajuntan ylipäätään tarpeeksi korkealle.
 
Emännän ja isännän töiden ei tarvitse olla nykyään erillään − tiloja ja niiden asukkaita kun ylipäätäänkin on joka lähtöön − mutta en tiedä sitten, kuinka paljon ulkopuolisten ajatukset ja mielikuvat vaikuttavat (työ)roolien muotoutumiseen. Voiko nykyään miehelle lykätä lapsen ja imurinvarren kouraan, kun nainen lähtee tekemään peltohommia, vai ei? Nykyään ainakin periaatteessa voidaan valita eri vaihtoehdoista, kun ennen niitä ei yksinkertaisesti läheskään aina ollut.

Marie Kondo tarkoittikin menetelmänsä ehkäpä koskemaan vain puhtaasti kotia, mutta ainakin se soveltuu huonosti maatiloille. Ymmärrän, että kulutukseen ja materiaan tottuneelle nykyihmiselle ehkä täytyy luoda tällaisia uusia ja mullistavia keinoja, jotta hän selviää tavaroidensa ja elämänsä keskellä. Työnteossa monella asialla ei kuitenkaan ole iloa tuottavaa itseisarvoa vaan hyötyä tuottavaa välinearvoa. Hyöty tosin voi olla ajankohtainen vasta joskus tulevaisuudessa, mutta jemmassa olleet isommat ja pienemmät nippelit ja nappelit sekä niiden avulla syntyneet luovat ratkaisut voivat säästää paljon rahaa. Tämä on itselleni ollut hankala asia hyväksyä, sillä vaikka en mikään siivousintoilija olekaan, en lähtökohtaisesti pidä tavarapaljoudesta, krääsästä ja tilpehööristä.
 
Tavaran määrä on myös sukupolvikysymys: Sota-ajalla eläneet ihmiset ovat tottuneet korjaamaan, käyttämään uudelleen ja säilyttämään tavaraa. Tämän ajan ihminen tarvitsee itsekuria, jottei hanki turhaa tarjouksessa olevaa asiaa tai arvotonta kaupanpäällistä kaappiensa perukoille.   Esineiden ja asioiden hyvä järjestys myös jotenkin heijastuu ja tarttuu omaan mieleen ja oloon. Tämän tulee ilmeisesti kuitenkin usein unohtaneeksi, ja olenkin valitettavasti taipuvainen sietämään isännän harmiksi myös boheemia epäjärjestystä.

Lähde: http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/tiivistelma-opas-konmari-menetelma/