Kimppakämppä

No niin, kaikki possumme ovat jonkin aikaa majailleet nyt saman katon alla ja yhteisessä tarhassa. Aluksi olikin kyllä melkoinen häslinki ja vahvat aromit ilmassa, mutta nyt on jo rauhallisempaa. Tyttömme Hinkkis ja Vinkkis ovat käsittääksemme olleet yhdessä syntymästään saakka, joten ne tuntevat toisensa ja tapansa melkoisen hyvin. Einari on samalta kasvattajalta, mutta eri sukua. Meillä karju on tähän asti ollut yksistään, jos ei kissavierailuja ja näköpiirissä olleita muita eläimiä lasketa.
 
Einari on majaillut pääasiassa puuvaraston yhteydessä olevassa aitauksessa ja Hinkkis ja Vinkkis vähän siellä sun täällä eri aitauksissa. Kesällä tyttöpossut olivat metsässä sijaitsevalla tarhalla, jolla aiemmin kasvatettiin villisikoja. Emme halunneet jättää niitä syksyksi ja talveksi sinne, koska jotenkin ne olisivat olleet siellä ehkäpä liian kaukana ja petojen houkutuksena. Sitten tytöt olivat aika kauan navetan toisessa päädyssä olevalla rinnelaitumella. Siellä ongelmana kuitenkin on talvella rinteen lisäksi nouseva lumi (eli ikään kuin laskevat aidat) ja olematon sähkö. Vaikka tilamme sijaitseekin omassa rauhassaan tien päässä metsän reunassa, on vilkas valtatie kuitenkin lähellä. Muistissa on vieläkin yö, jolloin heräsimme poliisin ilmoitukseen, että villisikamme juoksentelevat valtatiellä. Joten emme halua ottaa tarpeettomia riskejä kenenkään turvallisuuden suhteen.

Vanhan navetan toiseen päätyyn olemme rakentaneet kaksi vierekkäistä karsinaa, joita on tulevaisuudessa tarkoitus käyttää porsimisen yhteydessä. Nyt kevään sikakolmikkomme asustelee siis karsinoiden ja niiden yhteydessä olevan ulkotarhan suojissa.  Kesällä sitten viimeistään taas siirretään ne avarampiin aitauksiin.

Huomatkaa Einarin vallattomat korvakarvat!

Parin viikon päästä selvinnee, onko meille tulossa pikkupossuja heti kesän alkuun vai vasta myöhemmin. Täytyy sanoa, että hyvät mahdollisuudet ainakin on. Karju oli kiimojen aikaan niin kiinnostunut Hinkkiksestä ja Vinkkiksestä, ettei malttanut syödäkään vaan suorastaan ahdisteli neitejä koko ajan.  Eipä aikaakaan, kun nekin osoittivat suopeuttaan ja sitten olikin niin mukavaa että. Maatilalla ja eläinten kanssa ei kyllä tarvitse puhua jälkikasvulle kukista ja mehiläisistä, vaan tahtomattaankin ja toisaalta niin luonnollisesti pääsee seuraamaan luomakunnan lemmenleikkejä.
 
Näin hoitajan ja kasvattajan näkökulmasta riehakkaat ryntäilyt eivät ole aina niin mukavia. Jos possumme olivatkin aikaisemmin aika siivoja, niin todellakin nyt ne sotkivat aluksi kaikki paikat varsinaiseksi sikolätiksi. Jos sialla on tilaa, niin nehän kyllä yleensä erottelevat aika tarkasti syömä-, nukkumis- ja ulostuspaikat erilleen. Laitumella meillä siat sontivat keskelle tai takareunaan ja sisällä nurkkiin. Muuten sontapaikan sijaintiin on voinut vaikuttaa, kun on laittanut tiettyyn kohtaan valmiiksi pari (sian) pökälettä valmiiksi.

Sotkuista ja siistiä

Hinkkis ja Vinkkis pitävät kopissa ja suojassa nukkumisesta. Einari on enemmän kuumakalle, sillä se pötköttää usein taivasalla tai jopa jäävesilammikossa. Kaiken kaikkiaan ne ovat kyllä höpöjä ja söpöjä!