Tässä ovat ilmeisesti meidän villasikojemme parhaat puolet, tai sitten ne eivät ole vain yhtään kiinnostuneita emännästä (paitsi ruoka-aikana tai makupalojen jälkeen). Olen yrittänyt kuvata sympaattisia karvapossujamme, mutta suurimmassa osassa otoksista voi hyvin seikkaperäisesti tarkastella niiden suorina tai sykkyrällä olevia saparoita tai epäselviä, kamerasta karanneita ääriviivoja.
Ehkä paikallaan olo ei olekaan sikojen juttu ainakaan vielä näin keväällä. Nyt ne nimittäin kirmaavat ympäri aitausta ja vilistävät edestakaisin herkkuja etsimässä ja maata tonkimassa. Luimme etukäteen, että nämä siat nukkuisivat jopa 16 tuntia vuorokaudessa, mutta ainakaan sikeää unta se ei päivällä ole: ihan kuin Hinkkis ja Vinkkis aavistaisivat, kun vain kurkistaa ikkunasta, nimittäin jo silloin katoksen heinäkasat pölähtävät ja kaksi harmaata kärsää tervehtii tulijaa ovenraossa.
Siat ovat vielä kovin puhtaan näköisiä vaaleine karvapeitteineen, mutta ei välttämättä enää kesällä. Ehkäpä silloin näemme kaksi kuraista möhköä lammikossa röhnöttämässä mutakylvyistä nauttien ja välillä kylkeä kääntäen. Nyt niiden karva on vielä muutenkin aika lyhyttä, vaikka porsaille tyypillistä viiruisuutta ei enää ole havaittavissa. Näille villasioillehan pitäisi nimensä mukaisesti tulla mukavan muhkea ja kihara karvoitus.
Ehkä paikallaan olo ei olekaan sikojen juttu ainakaan vielä näin keväällä. Nyt ne nimittäin kirmaavat ympäri aitausta ja vilistävät edestakaisin herkkuja etsimässä ja maata tonkimassa. Luimme etukäteen, että nämä siat nukkuisivat jopa 16 tuntia vuorokaudessa, mutta ainakaan sikeää unta se ei päivällä ole: ihan kuin Hinkkis ja Vinkkis aavistaisivat, kun vain kurkistaa ikkunasta, nimittäin jo silloin katoksen heinäkasat pölähtävät ja kaksi harmaata kärsää tervehtii tulijaa ovenraossa.
Siat ovat vielä kovin puhtaan näköisiä vaaleine karvapeitteineen, mutta ei välttämättä enää kesällä. Ehkäpä silloin näemme kaksi kuraista möhköä lammikossa röhnöttämässä mutakylvyistä nauttien ja välillä kylkeä kääntäen. Nyt niiden karva on vielä muutenkin aika lyhyttä, vaikka porsaille tyypillistä viiruisuutta ei enää ole havaittavissa. Näille villasioillehan pitäisi nimensä mukaisesti tulla mukavan muhkea ja kihara karvoitus.
Ostimme possuille virikkeeksi kuvassa näkyvän pallon, mutta vielä se ei ole voittanut mönkijän tai traktorin pärinää. Heti, kun isäntä käynnistää jommankumman koneista, sorkkien söpsötys pysähtyy siihen paikkaan ja korvat höristyvät äänen suuntaan. Talvella lehmillemme moiset äänet merkitsevät yleensä uuden paalin ja samalla ruuan saapumista, joten ainakin vielä possut ovat voineet myös tarkkailla samalla karjan voimistuvaa mölinää, kun traktori liikkuu kohti talvilaidunta. Kohtapa sitten alkavatkin isännän ja traktorin todelliset tehotunnit peltotöiden myötä. Silloin ei varmasti jaksa enää kärsä niinkään värähtää, kun moottori käyntiin pärähtää. (Edit. isännän huomatus, että koneet kyllä pysyvät käynnissä eikä niitä tarvitse käynnistellä vähän väliä…)
Hinkkikselle ja Vinkkikselle voisi opettaa ilmeisesti myös jonkunlaisia (sirkus)temppuja. Sitä varten pitäisi varmaankin hommata jostain valjaat. Emäntää hiukan huvittaa myös mielikuva muiden lenkkeilijöiden reaktioista, kun hihnan päässä olisikin totutun koiran siasta lampaan ja tavanomaisen sian risteytykseltä näyttävä (lemmikki)possu.
Hinkkikselle ja Vinkkikselle voisi opettaa ilmeisesti myös jonkunlaisia (sirkus)temppuja. Sitä varten pitäisi varmaankin hommata jostain valjaat. Emäntää hiukan huvittaa myös mielikuva muiden lenkkeilijöiden reaktioista, kun hihnan päässä olisikin totutun koiran siasta lampaan ja tavanomaisen sian risteytykseltä näyttävä (lemmikki)possu.
RSS Feed