Vaalipöhinää

Kunnallisvaalit ovat tavoittaneet tämänkin maatilan. Tämänviikkoisessa Perhonjokilaaksossa (30.3.2017) oli oiva kolumni vaalikoneiden käytöstä ja merkityksestä, ja ainakin meidän taloudessamme niitä on testattu ja sopivia ehdokkaita mietitty. Itse näkisin, että vaalikoneiden kysymyksiin vastaaminen on tärkeää, mutta vielä enemmän ne hyödyttävät sekä ehdokasta että äänestäjää, jos ehdokas viitsii nähdä oikeasti vaivaa ja avata näkemyksiään monivalintojensa perään. Oletko jo itse tutustunut ehdokkaiden ajatuksiin tai jopa löytänyt sopivan?
 
On sanottu, että nykyään kiinnostus politiikkaa kohtaan ja äänestysaktiivisuus ovat laskeneet. Ennen saattoi olla toisin. Syksyn aikana tämä emäntä tarttui mielenkiintoiseen teokseen, Pientilan emäntä, joka käsittelee maatalouden peruskysymyksiä ja (pien)tilallisen elinolosuhteita lähinnä 1970-luvulla. Teos perustuu tilastoihin sekä tilallisten että eri organisaatioiden edustajien haastatteluihin. Pienen ihmisen kautta konkretisoituvat suuret poliittiset linjaukset ja historian kehityskulut − ehkä yllättävinekin seurauksineen. 

Vaikka Pientilan emäntä -teos hiukan asenteellinen onkin, pysäyttää se lukijan tehokkaasti ajattelemaan, kuinka vähän politiikan keskuspaikoilta syrjässä oleva yksilö voi lopulta vaikuttaa asioihinsa ja elämäänsä. Eikä tilanne ole ainakaan parantunut, sillä globalisaation ja EU:hun liittymisen myötä on päätäntävalta lipunut yhä kauemmaksi suomalaisen maatalousyrittäjän elämästä. Toisaalta parannuksiakin on tapahtunut, kuten lomitusjärjestelmä ja jotkin eläkkeisiin liittyvät muutokset.

 Vaalikoneiden kysymyksistä maataloutta lähelle tulevat ainakin yritystoimintaa, luontoa, kiinteistöjä, kaavoja ja ruokaa sivuavat kysymykset. Vaaleissa omasta mielestäni näkemysten lisäksi ainakin yhtä olennaista ovat ehdokkaan arvot, kyky ajatella asioita monipuolisesti eri näkökulmista ja yhteistyötaidot. Milläs koneilla näitä puolia sitten voisi tuoda ilmi?

Vaalien alla jokaisen ehdokkaan varmaankin pitää miettiä potentiaalinen kohderyhmänsä ja heidän tärkeiksi kokemansa asiat, mutta lopulta politiikka on kuitenkin yhteisten asioiden hoitoa ja kompromissien tekoa. Vaikeihin asioihin ei liene helppoja ratkaisuja. Toivon, että aikanaan valituksi tulevat henkilöt ovat valmiita etukäteen ottamaan tarpeeksi ja monipuolisesti selvää asioista, joista päättävät. Tarmoa ehdokkaille näin vaalien loppumetreillä ja kiinnostusta ja äänestysintoa muille!