(Talonpoikaista) elämää keskiajalla

Kuluneena viikonloppuna Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa järjestettiin jo kuudennet Keskiaikapäivät. Tarjolla oli tietoa ja elämyksiä, kuten markkinat, ruokailua, turnajaiset ja luentoja. Olemme olleet näillä päivillä ehkä kolmisen kertaa, ja voi taas todeta, että yksistään Kaarlelan kirkonmäen hienot historialliset puitteet, esiintyjät sekä keskiaikaiset hahmot jo tarjosivat nähtävää ja koettavaa.
 
Tapahtuma itsessään antaa ehkä kuitenkin paremman kuvan keskiaikaisesta kaupunkielämästä kuin maaseudun arjesta. Jos nyt oltaisiin keskiajalla, luultavasti olisit talonpoika, kuten tuolloin 95 prosenttia väestöstä nykyisen Suomen alueella. Suomea kutsuttaisiin nimellä Österland, eli (Ruotsin) Itämaa, ja se koostuisi yhdeksästä maakunnasta, jotka olisi jaettu kahdeksaan linnalääniin. Nykyinen Keski-Pohjanmaa olisi osa Pohjanmaan maakuntaa keskipisteenään Korsholman linna.  

Miten maaseudulla sitten elettiin? Maalaisille oma kylä oli elämän keskipiste, joka sijaitsi viljelyksien vieressä ja usein vesistön lähellä. Kylissä oli yleensä 4-7 maatilaa ja joitakin kymmeniä asukkaita. Kotieläimet saattoivat asustaa samoissakin rakennuksissa ihmisten kanssa, mikä nykypäivästä katsoen tuntuu epämiellyttävältä, mutta olihan se kovin käytännöllistä − ainakin kylmillä säillä.  Erilaista oli myös se, että pellot oli aidattu, jotta eläimet eivät pääsisi sinne tuhotöihin, kun taas nykyään lehmät ovat pelloilla aitauksien sisäpuolella. Meidän hiehomme on aidattu metsäpusikkoon, mutta ne ovatkin siellä samalla hoitamassa maisemaa, mikä on yksi ylämaankarjan rotueduista.

Kuinkas talonpoika sitten viljeli maitaan reilut 500 vuotta sitten? Käytössä oli kaksivuoroviljely, eli kylien sarkapelloista vuorotellen toinen osa oli viljelyssä ja toinen kesannolla. Ohra, kaura ja ruis olivat pääviljelykasveja, ja vehnää ja tattaria viljeltiin jonkin verran. Nykyään kai emännän ymmärryksen mukaan vuorotellaan viljeltäviä kasveja, varsinkin luomutuotannossa viljelykierto on tärkeää. (Tästä pääsee lukemaan luomuviljelypostausta.)

Keskiaikainen ruoka poikkeaa myös aika paljon nykyisestä. Tänä vuonna kävimme Keskiaikapäivillä ensimmäistä kertaa syömässä. Tarjolla oli esimerkiksi naurista, kaalta, kananmunia, sipulia, possunposkia, savumuikkuja, nokkos- ja porkkanasämpylöitä, ruisleipää, ruis-marjapuuroa ja kotikaljaa sekä simaa. Herkullisen ruuan kaikessa runsaudessaan ei varmaan ollut tarkoituskaan esitellä tyypillistä ateriaa vaan tarjota esimerkkejä tuon ajan ruoka-aineista. Keskiajan tyypillinen arkikattaus koostui leivästä, puurosta, vellistä, sopasta ja (säilötyistä) kalasta, lihasta ja kasviksista, mutta viljan ja kalan määrissä oli alueittain vaihtelua. Pöydän antimet riippuivat myös ajankohdasta, eikä talonpojan pöydässä ollut kaikkea tarjolla samaan aikaan, paitsi ehkä juhlapäivien pidoissa. Rälssin ja kaupunkiporvarien ruokapöydät toki notkuivat tarjottavasta aivan eri tapaan.

Vuodenajat ohjasivat ennen ihmisen elämää nykyistä enemmän: olosuhteet ja ajankohta määräsivät tarkasti, mitä tehtiin ja milloin. Päivämäärillä oli merkitystä, mutta tuntien kuluminen ei ollut niin tarkkaa, eikä mekaanisia kelloja edes ollutkaan vielä maassamme. Maalla töitä tehtiin valoisana aikana ja kaupungissa kirkkojen ja raatihuoneen kello ilmoitti aamun ja illan, joiden välillä muuten ei edes saanut kulkea ulkona kaduilla. Talonpojat seurasivat aikaa esimerkiksi riimusauvan avulla, johon oli merkitty pyhimysten juhlapäivät, kuhunkin päivään kuuluvat maataloustyöt ja usein kuun eri vaiheet. Kasvua vaativat viljelystoimet aloitettiin kasvavan ja leikkaamiseen liittyvät toimet vähenevän kuun aikaan. Ostimme jokunen vuosi sitten samaisilta Keskiaikapäiviltä kuvassa näkyvän puukalenterin, joka on ilmeisesti tehty jonkun vanhan riimusauvan mallin mukaan. Nykyään harjoitettava biodynaaminen viljely perustuu aika voimakkaasti kuun ja muiden taivaankappaleiden liikkeisiin. Ehkäpä tätä 1900-luvun alkupuolella Rudolf Steinerin alulle panemaa suuntausta voisi luonnehtia luomuviljelyn hardcoreksi.
 

Toinen kuvassa näkyvistä kalentereista on vuodesta 2013 asti ilmestynyt suomalainen Satokausikalenteri. Sen taustavoimina ovat kolme samaan perhepiiriin kuuluvaa nuorta ihmistä, jotka alun perin kiinnostuivat keräämään tietoa kasvisten luonnollisista satokausista. Kalenterin avulla kotitalouksien ruokakulttuuria voi helposti monipuolistaa, muuttaa ravintoarvoja terveellisempään suuntaan, makukokemuksia parantaa ja säästää kustannuksissa. Kalenterista on saatavilla myös tasku- tai mobiiliversio, mutta itse haluan hypistellä kirjoja ja tekstejä virtuaalista enemmän omissa sormissa, joten hankin perinteisen seinäkalenterin. Seuraava askel onkin sitten perehtyä siihen kunnolla ja soveltaa tietoa käytäntöön. Onko sinulla jo satokausikalenteri kännykässäsi tai keittiön seinällä? Keskiajan ihmiset toki nauttivat ruokia erityisesti niiden sesonkiaikoihin, mutta koska ruokaa pystyi säilyttämään vain hieman huoneilmaa viileämmissä kellarikuopissa tai maakellareissa, raaka-aineita säilöttiin hapattamalla, kuivaamalla, suolaamalla ja savustamalla.

Keskiajan markkinat olivat paikkoja, joihin myös talonpojat talvisin saapuivat myymään tuotteitaan kaupunkilaisten käsityöläisten ja kauppiaitten lisäksi. Kokkolan Keskiaikapäivillä olikin taas mukavan paljon tuotteita myynnissä käsitöistä, ruuista ja tarvekaluista aina leluihin, sisustusjuttuihin ja muihin koristuksiin. Tänä vuonna tämä emäntä osti itselleen taidokkaat villasukat ja kodin kaunistukseksi ihania kuivakukkia, mutta myös muille perheenjäsenille löytyi kotiinviemisiä.
 

Tällä kertaa emme juurikaan katselleet muiden vuosien tapaan ritareiden turnajaisnäytöstä, mikä harmitti jälkeenpäin, koska sitä oli ilmeisesti uudistettu. Keskiajalla tämä ritarikulttuurin tiivistymä oli harvojen herkkua, sillä niitä järjestettiin esimerkiksi kuninkaallisten kruunajaisten tai häiden yhteydessä. Sitten oli kyllä myös hevosturnajaisia Turun kilpeinkatselmuksessa ja Pyhän Valpurin päivänä. Jo keskiajalla turnajaiset olivat muuttuneet arvostetuksi urheiluviihteeksi, vaikka alkujaan niiden oli tarkoitus harjoittaa  rälssin sotataitoja.
 
Jos et vielä ole käynyt Kokkolan keskiaikapäivillä, niin mene ihmeessä ensi vuonna! Jos taas olet kiinnostunut maanviljelyksen tai talonpoikien historiasta, niin maatalousmuseo Sarka Loimaalla tutustuttaa elävästi maanviljelyn kolmituhatvuotiseen historiaan.
 

 Lähteet:

Aalto, Ilari & Helkala, Elina 2015: Matkaopas keskiajan Suomeen. Atena, Jyväskylä.
http://www.satokausikalenteri.fi/
http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/keskiaikapaivat