Kuluneena viikonloppuna Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa järjestettiin jo kuudennet Keskiaikapäivät. Tarjolla oli tietoa ja elämyksiä, kuten markkinat, ruokailua, turnajaiset ja luentoja. Olemme olleet näillä päivillä ehkä kolmisen kertaa, ja voi taas todeta, että yksistään Kaarlelan kirkonmäen hienot historialliset puitteet, esiintyjät sekä keskiaikaiset hahmot jo tarjosivat nähtävää ja koettavaa.
Tapahtuma itsessään antaa ehkä kuitenkin paremman kuvan keskiaikaisesta kaupunkielämästä kuin maaseudun arjesta. Jos nyt oltaisiin keskiajalla, luultavasti olisit talonpoika, kuten tuolloin 95 prosenttia väestöstä nykyisen Suomen alueella. Suomea kutsuttaisiin nimellä Österland, eli (Ruotsin) Itämaa, ja se koostuisi yhdeksästä maakunnasta, jotka olisi jaettu kahdeksaan linnalääniin. Nykyinen Keski-Pohjanmaa olisi osa Pohjanmaan maakuntaa keskipisteenään Korsholman linna.
Kuinkas talonpoika sitten viljeli maitaan reilut 500 vuotta sitten? Käytössä oli kaksivuoroviljely, eli kylien sarkapelloista vuorotellen toinen osa oli viljelyssä ja toinen kesannolla. Ohra, kaura ja ruis olivat pääviljelykasveja, ja vehnää ja tattaria viljeltiin jonkin verran. Nykyään kai emännän ymmärryksen mukaan vuorotellaan viljeltäviä kasveja, varsinkin luomutuotannossa viljelykierto on tärkeää. (Tästä pääsee lukemaan luomuviljelypostausta.)
Keskiaikainen ruoka poikkeaa myös aika paljon nykyisestä. Tänä vuonna kävimme Keskiaikapäivillä ensimmäistä kertaa syömässä. Tarjolla oli esimerkiksi naurista, kaalta, kananmunia, sipulia, possunposkia, savumuikkuja, nokkos- ja porkkanasämpylöitä, ruisleipää, ruis-marjapuuroa ja kotikaljaa sekä simaa. Herkullisen ruuan kaikessa runsaudessaan ei varmaan ollut tarkoituskaan esitellä tyypillistä ateriaa vaan tarjota esimerkkejä tuon ajan ruoka-aineista. Keskiajan tyypillinen arkikattaus koostui leivästä, puurosta, vellistä, sopasta ja (säilötyistä) kalasta, lihasta ja kasviksista, mutta viljan ja kalan määrissä oli alueittain vaihtelua. Pöydän antimet riippuivat myös ajankohdasta, eikä talonpojan pöydässä ollut kaikkea tarjolla samaan aikaan, paitsi ehkä juhlapäivien pidoissa. Rälssin ja kaupunkiporvarien ruokapöydät toki notkuivat tarjottavasta aivan eri tapaan.
Tällä kertaa emme juurikaan katselleet muiden vuosien tapaan ritareiden turnajaisnäytöstä, mikä harmitti jälkeenpäin, koska sitä oli ilmeisesti uudistettu. Keskiajalla tämä ritarikulttuurin tiivistymä oli harvojen herkkua, sillä niitä järjestettiin esimerkiksi kuninkaallisten kruunajaisten tai häiden yhteydessä. Sitten oli kyllä myös hevosturnajaisia Turun kilpeinkatselmuksessa ja Pyhän Valpurin päivänä. Jo keskiajalla turnajaiset olivat muuttuneet arvostetuksi urheiluviihteeksi, vaikka alkujaan niiden oli tarkoitus harjoittaa rälssin sotataitoja.
Jos et vielä ole käynyt Kokkolan keskiaikapäivillä, niin mene ihmeessä ensi vuonna! Jos taas olet kiinnostunut maanviljelyksen tai talonpoikien historiasta, niin maatalousmuseo Sarka Loimaalla tutustuttaa elävästi maanviljelyn kolmituhatvuotiseen historiaan.
Lähteet:
Aalto, Ilari & Helkala, Elina 2015: Matkaopas keskiajan Suomeen. Atena, Jyväskylä.
http://www.satokausikalenteri.fi/
http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/keskiaikapaivat