Reseptikirjojen visuaalinen ilme on mielestäni nykyään jopa huikaiseva! Ruokien ja raaka-aineiden esillepano, fonttivalinnat, valaistus, kuvakulmat ja -paikat sekä ruokiin että syömiseen liittyvät pikkutarinat ovat tarkkaan harkittuja. Ruoka- ja leivonnaiskirjojen kautta pääsee ikään kuin osaksi tiettyä elämäntapaa, ja teoksia on ihan mukava vain selatakin ilman kummempaa ohjeen etsimistä.
Ja mikäs siinä, sillä onhan ruoka ja syöminen paljon muutakin kuin hengissä pysymistä varten. Varsinkin viikonloppuisin voi hyvän ruuan valmistaminen itsessäänkin olla nautinto, joka huipentuu kiireettömään ruokailuun ja seurusteluun. Onneksi meillä isäntä on vähintään yhtä kiinnostunut ruuanlaitosta ja leivonnasta kuin emäntä ja taidoltaan varmasti osittain etevämpikin. Omat bravuurimme toki myös vaihtelevat. Isännän pyynnöstä tein tänään hänen rakastamaansa musakaa, joka kyllä onnistuikin hyvin. Mitähän sitä itse toivoisi vuorostaan vaikka viikonloppuna?
Miten teillä syödään; hiljaisuuden vallitessa vai mukavasti rupatellen? Luin pari vuotta sitten Arnold Schwarzeneggerin elämäkerran Total Recall − uskomaton elämäntarinani. Hän piti hienona asiana amerikkalaiseen ruokailukulttuuriin liittyviä pöytäkeskusteluita, joihin otetaan perheen lapsetkin mukaan, myös ajankohtaisista asioista ja vaikka politiikasta puhuttaessa. Itävaltalaisessa lapsuuden perheessään hän oli saanut täysin päinvastaisen mallin, jossa ruoka syötiin tehokkaasti, nopeasti ja hiljaa. Suomessa käyty julkinen keskustelu perheiden ruokailuista on tainnut liittyä enemmänkin yhdessäoloon tai sen puutteeseen. On huolestuttu, että syödäänkö perheissä ylipäätään yhdessä vai haukataanko vain ohimennen ja eriaikaisesti jotain suuhun. No meillä täytyy kyllä välillä suitsia myös ruokailun aikana kilkattavia pikkukieliä, jotta ylipäätään saataisiin syödyksi. Ja toki arjen hyörinässä lautasilla on useimmiten hyvin perusruokaa, kuten makaronilaatikkoa tai jotain nopeasti valmistuvaa.
Ruoka ja juoma taitavat olla ylipäätään perheemme vanhempia yhdistävä kiinnostuksen kohde. Yhdessä muistellaan omien ulkomaanmatkojen makukokemuksia ja välillä seurataan laadukkaita ruokaohjelmia, joissa tutustutaan myös eri paikkojen kulttuuriin. Viimeisimpänä on katseltu Rick Steinin isännöimää Ruokamatka Venetsiasta Istanbuliin -sarjaa. Yksi parhaimpia jollei paras ruokamatkamuistoni on usean ruokalajin illallinen roomalaisessa kalaravintolassa. Olimme Italiassa opiskelumatkalla kymmenisen vuotta sitten, ja ravintolareissu oli yksi opettajamme ja samalla oppaamme järjestämä kohokohta. Tällä reissulla kyllä yhdistyivät hyöty ja huvi: nähtävää, koettavaa ja opintoviikkoja.
Ja ruokaa tuli kuvattua jo silloin...
Keittokirjoihin palatakseni alun kuvassa näkyvistä opuksista kaksi on vielä korkkaamatta. Isäntä sai grillikirjan tässä keväällä syntymäpäivälahjaksi ja Lemken tarjouksessa ollut teos osui silmiini eilen. Molemmissa vaikutti olevan salaattien, suupalojen ja pääruokien lisäksi houkuttelevia jälkiruokia, nam nam!
RSS Feed