Possumaista

Huomaan viittaavani sikoihimme paljon mieluummin possu-sanalla. Possuun liittyy positiivisia mielikuvia: ehkäpä vähän söpöä, höpsöä, huoletonta ja veitikkamaisuutta. Sika puolestaan on tunnetasolla jotenkin kaukaisempi ja neutraalimpi nimitys. Sika tietysti voi olla myös ihmisen haukkumanimi, ja jos syö sikamaisesti, niin se on sopimatonta ja barbaarista. Kysyin myös pojaltamme sika- ja possusanan mielikuvaeroista, ja possu vei voiton, vaikkei hän osannutkaan kertoa syytä.
 
Tyttöpossumme ovat kasvaneet vajaan puolen vuoden aikana hurjasti, vaikka kasvuvauhti onkin tavalliseen sikaan verrattuna paljon hitaampaa. Samalla niiden karva on kasvanut ja alkanut mukavasti käpristyä kikkuroille. Karva tuntuu kädessä karkealta, varsinkin jos se on yhtään mutainen, mutta kärsä taas mukavan pehmeältä.  Kärsän pehmeyden perusteella ei uskoisi sen mahtavaa voimaa, mutta niinpä vain kääntyvät maat ja multaantuvat nurmet hetkessä. Possua voikin käyttää apuna muokkaushommissa, tai nyt ainakin testaamme, kuinka hyvää jälkeä kärsä saa aikaan. Karjupossumme Einari pääsi möyrimään tällä viikolla anoppilan kasvimaata, ja tarkoitus on möyhiä sen avulla myös myöhemmin oma perunamaa.

Einari hupaisena.

Siat on nyt rokotettu meillä ensimmäistä kertaa. Piikkien laitto oli ohi nopeasti ja helposti, vaikka sitä edeltäneet tapahtumat ennustivatkin aivan muuta: Einari on koko ajan ollut pihapiirissämme, mutta Hinkkis ja Vinkkis piti siirtää kaukaisemmasta metsäaitauksesta kopilla Einarin lähelle. Isäntä jätti kuulemma kuljetuskopin suljettuna Hinkkiksen ja Vinkkiksen aitaukseen ja lähti vielä hakemaan houkutusruokaa. Kun pääsimme metsäaitauksen luo yhdessä takaisin, vain yksi possu kierteli koppia. Pian selvisi, että Hinkkis oli jotenkin onnistunut pääsemään koppiin sisälle ja lukinnut itsensä sinne, mikä tietysti helpotti työtämme. Kuljetimme kopin possuineen traktorilla pihalle ja päästimme sen aitaelementeistä koottuun häkkiin, jossa tyttöpossut olivat olleet aluksi ja Einari tähän saakka. Sitten lähdimme hakemaan Vinkkistä. Sen houkuttelu koppiin on paljon hankalampaa, ja aikaa vierähtikin hyvä tovi. Palatessamme takaisin Vinkkis kopissa huomasimme, että aitaelementit olivat irrallaan ja Hinkkis kadonnut jäljettömiin.  Jäin lamaantuneena istumaan mönkijään, mutta isäntä hyppäsi käynnissä olevasta traktorista alas ja samalla Hinkkis pölähti puuvarastosta näköpiiriimme. Se lähti hiljaa jolkotellen kiertämään pihaa isäntä perässään. Tässä vaiheessa sain itseni liikkeelle ja sammutin traktorin, koska ajattelin Vinkkiksen äänen ehkä houkuttelevan kaverinsa takaisin. Ja näinpä kävikin. Sitten vain äkkiä laitettiin ruokaa aitaukseen ja elementit kiinni ketjulla.  

Einarin suu innosta vaahdossa.

Hinkkis oli ilmeisesti yrittänyt mennä Einarin luo puuvarastosta, jonka yhteydessä olevassa aitauksessa karjumme puolestaan oli. Einari innostui kovasti toisista sioista ja katseli niitä aidanläpi suu vaahdossa. Pelkäsin kaukana olevan metsäaitauksen villiinnyttävän possutyttöjämme entisestään, mutta päinvastoin ne olivatkin kesyyntyneet ja antoivat meidän rapsutella niitä nyt kaikessa rauhassa. Einari otti piikin vastaan herkkupaloja popsien ja rapsutuksista nauttien, mutta tyttöjä täytyi pitää kiinni toimenpiteen aikana. Rokotus teki sikamme aika pian raukeiksi ja kaikki kolme laskeutuivat pötköttämään maahan.

Tytöt pötköttävät.

Possumme eivät ole virallisesti luomua, vaikka ne ruokitaankin luomuravinnolla ja -kivennäisellä. Itse asiassa uuden eläinlajin luomuun ilmoittamistakaraja oli mennyt jo tältä keväältä ohi, kun huomasimme tämän. Mutta ei sillä toisaalta ole niin suurta merkitystä, sillä esimerkiksi siirtymävaihe olisi niiden osalta kuitenkin edessä ja, kuten jo jossain aiemmassa postauksessa totesin, kasvatus alusta lähtien myytävään ja syötävään tuotteeseen tavanomaisia sikoja pitempi. Possut onkin hankittu alun perin kiinnostuksen ja oppimisen vuoksi. Vanha eurooppalainen rotu hyvine ja meille sopivine ominaisuuksineen ylämaankarjan kylkeen vaikutti ja vaikuttaa edelleen hyvältä. (Kotisivuillamme on kerrottu villasiasta eli mangalitzasta rotuna tarkemmin. )
 
Rokotusasiat ovat meille uutta, koska ylämaankarjaamme ei ole koskaan tarvinnut rokottaa. Sikoja puolestaan rokotetaan myös luomusikatuotannossa. Possuillemme laitettiin Parvoruvax-rokote, joka antaa suojaa sikaruusua ja parvovirusta vastaan. Sikojen terveys on ollut erityisen huomion ja huolen kohteena nyt pari vuotta, kun Afrikasta lähtöisin oleva sikarutto (verenvuotokuumetauti) on levinnyt vahvasti esimerkiksi Venäjälle ja Viroon, mutta ei onneksi ainakaan vielä Suomeen.
 
Tätä tautia vastaan ei voida kuitenkaan valitettavasti rokottaa eikä sitä pystytä hoitamaan, vaan vain suojautumaan ja välttämään: ”Afrikkalainen sikarutto tarttuu sikojen hengitysteiden ja suun kautta, tartunnan saaneista sioista terveisiin sikoihin. Epäsuorasti tauti leviää mm. tartunnan saaneen eläimen lihan, lihatuotteiden, sivutuotteiden ja käsittelemättömien metsästysmuistojen välityksellä sekä ruokajätteestä, jossa on tartunnan saaneen sian tai villisian lihaa. Lisäksi tauti voi levitä viruksen saastuttamien välineiden, vaatteiden, rehun, kuivikkeiden, kuljetusvälineiden ja elintarvikkeiden välityksellä. ASF -virus erittyy kaikkiin sairastuneen sian tai villisian eritteisiin ja säilyy veressä ja kuolleen sian ruhossa jopa useita kuukausia. Pakastetussa lihassa virus säilyy useita vuosia. ”Valtakunnallisesta uutisoinnista huolimatta moni ihminen ei kuitenkaan tiedä asiasta. Sikatiloille mennessä ja sikoja lähestyttäessä pitäisi kuitenkin tietää tällaiset asiat. Muun muassa tautien ehkäisyn vuoksi meidänkään sikoja ei voi lähestyä omin päin vaan sovitusti.

Alin lanka hautautuneena ja syylliset taustalla.

Rokottamisen jälkeen Hinkkis ja Vinkkis on laitettu takapihallamme olevaan sähköaitaukseen, jossa ne olivat alkukesästäkin. Sähkölankoja on päällekkäin rivissä kolme, mutta emännän harmiksi possut mylläävät alimmaisen langan päälle niin nopeasti multaa, että oikeastaan joka päivä saa olla huoltamassa ja kiertämässä aitausta. Meillä ei ole kesypossuista  juurikaan aiempaa kokemusta (villisioista viitisen vuotta), mutta erilaisille äänensävyille herkistyi jo melko pian: kun ruuan on havaittu olevan tulossa, niin sikamme kiljuvat kovaa, korkealta ja vaativasti, kuin ne olisivat viikon olleet syömättä, mutta kun ne haluavat lähestyä, ne röhkivät lempeän kutsuvasti tai nopean monotonisesti. Syödessä sikkarat saparot heiluvat ja korvat väpättävät ylös ja alas.  Hinkkis ja Vinkkis ovat vahvasti toisiinsa leimaantuneita ja ylipäätään aika temperamenttisia, kun taas Einari on rauhallinen. Hinkkis on tässä vaiheessa tyttökaksikon pomo, mutta on mielenkiintoista nähdä, millaiseksi hierarkia myöhemmin muuttuu, kun ne yhdistetään talvella laumaksi.    

Tytöt tonkivat ja karju nauttii.

 Edit: Täsmensin jälkikäteen kesy- ja villisikakokemuksestamme.

Lähteet:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siat/afrikkalainen-sikarutto/
https://www.proagria.fi/sites/default/files/attachment/luomusikatuotanto_10012014_kevyts.pdf
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/rokoteneuvonta/elainlajikohtaiset-rokotteet/sikarokotteet/