Pihalla

Jaahas, säähän se on aina hyvä puheenaihe, kun ei heti tule mieleen parempaakaan.   Eräänä iltana istuskelin työhuoneessa tietokoneella, kun vilkaisin ulos navetan suuntaan. Harmaiden sadepilvien sijaan näkyikin hienoa vaaleanpunertavaa loimotusta, ja oli pakko lähteä katsomaan, miltä esteetön taivas ja maisema oikeasti näyttäisivät. Muutamaa päivää aiemmin vangitsin (isännän) kännykkäkameraan myös  jänniä pilviä. Kuvista tuli hienoja, mutta taas tuli mieleen, että pitäisi hommata kunnon kamera, koska pidän kuvaamisesta. Sen pitäisi kuitenkin olla niin simppeli, ettei kaiken maailman säätöihin välttämättä tarvitsisi käyttää tolkuttomasti aikaa.

Nopeasti kuvausvalmis kamera olisi paitsi maisemien, myös eläinten vuoksi näppärä: Yhtenä päivänä kauris asteli varovaisesti pihatiellä ihan olohuoneen vieressä. Kuvaan emme sitä harmillisesti ehtineet kuitenkaan taltioida. Tämä yksilö tuli harvinaisen lähelle, sillä usein peuralaumat, kurjet ja joutsenet ovat hieman kauempana pelloilla ja metsänreunassa. Ja olihan tässä sonnikin parin lehmän kanssa pihalla hieman karkuretkellä, mutta ne hetket eivät  ole niin ikuistamisen arvoisia.

Piha-asiat ovat nytkähtäneet jonkin verran eteenpäin. Päätin tällä kertaa oikein lukea, miten kaiken sääntöjen mukaan hyvä perunamaa tehdään, ja heti meni pieleen. Ohjeistuksen mukaan perunat olisi pitänyt asetella pieniin vakoihin ja vain kevyesti peittää mullalla. Sitten myöhemmin ehkäpä kahteen eri kertaan mullata kunnolla ja tehdä varsinaisia penkkejä. Istutin kolmeen riviin tasaisesti kahden kissasilmäparin vahtimana siemenperunoita ja laitoin kevyesti multaa päälle.

Isäntä tuli myöhemmin kysymään, että mihin oikein olinkaan ne perunat istuttanut, kun hän ei hahmottanut penkkien ja niiden välien eroa.  Tuhahdin mielessäni, mutta päätin käydä korjailemassa tilannetta myöhemmin. Ja aijai, heti ensimmäisellä kuokan kaapaisulla pari perunaa pomppasi esiin. Kyllä tunsin itseni tomppeliksi! Tästä lähtien en lue ohjeita vaan teen niin, kuin olen aina ennenkin tehnyt, tai sitten haen tutaltani (isoisän nimitys täälläpäin) traktorin perään laitettavan perunanistutuskoneen, ja jälkikasvu saa seurata äitinsä jalanjälkiä perunantiputtamismestarina.

Niin maanviljelijän kuin kenen tahansa kannattaa aina välillä miettiä, mitä tekee itse, mitä teettää ja mitä ostaa valmiina. Isäntä oli hommannut Vaasasta edullisia kasvilaatikoita, jotka kävimme peräkärryllä yhtenä päivänä hakemassa Jeppiksestä. Vanha ja iso kasvimaalaatikko oli jo melkoisen kulunut, joten päätimme ostaa valmiina neljä pienempää. Laatikoiden tuojaa odotellessa aika kului sopivasti huoltoaseman munkkeja syöden ja paikallista suomenruotsin murretta kuunnellen. Pari kirjoitusta aiemmin pähkäilin parvekkeen uusia kaiteita. Tässäkin päädyttiin valmiisiin aitaelementteihin, jotka poikkeavat haaveilemistani ristikoista.  Vaikka rakentamiseen olisi koneet, työkalut ja taidotkin valmiina, aikaa tuntuu vain olevan liian vähän ja syksy aina vastassa yllättäen nopeasti.
 
Verkkokaupasta tilattuja kaiteita odotellaan vielä saapuvaksi, kukkapenkkien saamista valmiiksi ja uusia kissanpentujen syntyväksi  − mutta tällä hetkellä eniten pikkuisännän parantumista vatsataudista terveeksi.
 

Laitetaanpa tähän loppuun vielä kuva-arvoitus. Mitä ovatkaan nämä ulkoa löytyneet jutut?