• Etusivu
  • Meistä
  • Eläimet
    • Ylämaankarja
    • Muut eläimet
  • Blogi
  • Myymälä + hinnasto
    • Varastotilanne
    • Tuoteselosteet
    • Yhteistyökumppanit
  • Yhteystiedot
  • Leporetki
  Leponiemen maatila

Blogiarkisto

Merkit korviin viikon vasikoille

29/4/2016

0 Comments

 
Picture

Tänään ajattelin kirjoittaa puuhasta, joka harvoin onnistuu isännältä yksin - korvamerkkien laitto uusille vasikoille. Jokainen vasikka on korvamerkittävä 20 päivän kuluessa syntymästä, mutta käytännössä se on helpointa vastasyntyneen kanssa. Uusi vasikka ei vielä kirmaa kovaa vauhtia ympäri laidunta vaan lepäilee paikoillaan emon läheisyydessä. Ja yleensä nämä kaksi ovat muutaman päivän erillään muusta laumasta, koska emolehmä haluaa vetäytyä rauhassa poikimaan.
 
Tällä viikolla on syntynyt kaksi vasikkaa parin päivän sisällä. Molemmat emot olivat hiehoja, ja synnytykset sujuivat onneksi hienosti. Tällä viikolla poikkeuksellisesti myös minä pääsin apuun merkkauspuuhissa, sillä usein vasikat ovat sattuneet syntymään arkena ja vielä siihen aikaan, kun olen päivätyössäni muualla. Tuolloin vanha isäntä on ollut uuden apuna.  
 
Nyt poikimiset tai oikeastaan uudet vasikat huomattiin molemmat illalla. Ensimmäinen vasikka, Nerida, oli syntynyt ehkäpä vain puolta tuntia aiemmin, ja aluksi se näytti kaukaa nähtynä erehdyttävästi aivan edelliseltä uudelta vasikalta ja sen emolta, koska väritykset sattuivat olemaan samat: punaruskea lehmä ja musta vasikka takalaitumella. Isäntä oli laittamassa paalia samalle laitumelle ja paluumatkalla huomasikin uuden vasikan. Korvamerkkiä ei kuitenkaan enää voinut laittaa kaikessa hiljaisuudessa, koska muu lauma oli lähtenyt traktorin perässä samaan suuntaa.
 
Isäntä huristi hakemaan minua, ja lähemmäs päästyämme siirryin ratin taakse ja isäntä kauhaan pihtien kanssa. Lauma oli huomannut uuden tulokkaan. Kevään varhaisimmat vasikat nuuhkivat jo Neridaa innokkaasti, sonni tutkaili poikinutta lehmää ja muut emot pyörivät ringissä ympärillä. Sinne sitten vain työntämään isäntää nyt jo vähän vauhkoontuneen lauman joukkoon sonnia ja sen sarvia väistellen. No onneksi ymmärsin tarpeeksi hyvin isännän käsimerkkejä, ja suhteellisen pian isäntä saikin napattua vasikan syliinsä ja sitten vain kauha kohti korkeuksia! Naps ja naps, pyyhintä heinällä, kameran välähdys, pieni peruutus, kauha alas ja vasikka takaisin emon luo. Sydän tykytti ja jaloissa sykki emännällä (miksei tietysti isännälläkin ja vasikalla).

Picture
Neridasta napattu kuva jäi harmillisen epätarkaksi.


Tänään onnistuttiin olemaan ovelampia: uusi emo ja ehkäpä jo usean tunnin ikäinen vasikka olivat taas sopivasti erillään, mutta nyt saatiin teljettyä muun lauman reitti osittain traktorilla ja osittain emännällä, kun asetuin itse pitkä keppi valesarvinani vahtiin kulkureitille. Isäntä onnistui hiipimään tumman sonnivasikan luo ja laittamaan sille merkit. Kuvaamiseen ei käytetty arvokkaita sekunteja, sillä lehmä voi olla omistushaluinen ja arvaamaton.


Tervetuloa Nerida ja Nerva!



0 Comments

Your comment will be posted after it is approved.


Leave a Reply.

    Muistoja maatilan elämästä vuosilta 2016-2018

    Arkisto

    August 2018
    March 2018
    December 2017
    October 2017
    August 2017
    June 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    February 2017
    January 2017
    December 2016
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    August 2016
    July 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016

    Asiasanat

    All
    Arki
    Eläinten Tarkkailu
    Green Care
    Historia
    Kesä
    Kevät
    Kirjat
    Kissat
    Koneet
    Liikunta
    Luomu
    Luonto
    Pelto
    Perhe
    Piha
    Porsaat
    Ruoka
    Suunnitelmat
    Syksy
    Talvi
    Terveys
    Vanhat Vehkeet
    Vasikat
    Villasiat
    Villisika
    Vinkit
    Ylämaankarja

    RSS Feed

Proudly powered by Weebly
  • Etusivu
  • Meistä
  • Eläimet
    • Ylämaankarja
    • Muut eläimet
  • Blogi
  • Myymälä + hinnasto
    • Varastotilanne
    • Tuoteselosteet
    • Yhteistyökumppanit
  • Yhteystiedot
  • Leporetki