Luontosuhteellista

Tänä vuonna on helppo olla trendikäs: aukaisee vain ulko-oven ja sukeltaa ympärillä olevaan luontoon. Näin Suomessahan tämä onnistuu lähes joka paikassa kaupungista syrjäisimpään peräkylään.  Meillä suomalaisilla ei kuitenkaan ole yhteistä luontosuhdetta vaan se tuntuu olevan hirveän yksilöllinen ja kovastikin tunteita herättävä asia. Osalle ihmisistä mahtava luontokokemus on yhtä kuin Partioaitan vaatteissa kansallispuistoissa samoileminen ja toisille tuttu peltomaisema ulkosaunan klasista katsottuna.      
 
Läpi Green Care -opintojeni on luontosuhdetta tarkasteltu yksin ja välillä yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa enemmän tai vähemmän virallisesti vertaillen. Kirjavaan joukkoomme mahtuu monenmoista näkemystä, mutta on meitä osallistujiakin toisaalta noin 140 ympäri Suomea. Näin maalla ja luonnon keskellä kasvaneena tuntui aluksi ehkäpä hieman oudoltakin tuumailla ja tutkailla, miten luontoympäristööni suhtaudun.

Perhonjoki eli Vetelinjoki

En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään luontohihhulina, mutta jotenkin luonto on ollut niin olennainen osa itseä ja arkea, ettei sitä ole tullut ajatelleeksi sen kummemmin.  Lapsena tuli leikittyä naapurin tytön kanssa lähiluonnossa ja navetan ympärillä. Nuorena koulumatkat taitettiin peltomaisemien läpi pyörällä ja kesällä käytiin läheisessä joessa uimassa. Kaupungissa asuessamme luontoon tuli mentyä liikkumaan tai sitten vain oleilemaan esimerkiksi upeisiin ja idyllisiin puutarhoihin, jotka sattuivat sijaitsemaan ihan kotikulmilla.
 
Luontosuhteemme muodostuu kokemustemme lisäksi luontoon ja eläimiin liittyvistä tiedoistamme − ja mielikuvistamme. Joku asia voi tuntua oikealta, koska siihen on kasvanut ja tottunut ja joku toinen väärältä, koska nimenomaan se on itselle vieras eikä välttämättä tiedäkään asiasta tarpeeksi tai pysty näkemään kokonaiskuvaa.

Nämä kuvat ovat ihanasta Aspegrenin puutarhasta.

Green Care -opintoihin liittyen luin mielenkiintoisen artikkelin, joka käsitteli kiihkottoman objektiivisesti elinkeinoja ihmisen ja eläimen suhteen muokkaajana. Sen voisi tiivistää, että rinnakkaiselosta on hävittämisen kautta kuljettu kohti suojelemista. Moderni elinkeinorakenne ja kaupungissa eläminen ovat muuttaneet ihmisen luontosuhdetta niin, että yksilön suora riippuvuussuhde luonnosta, eläimistä ja alkutuotannosta on hävinnyt ja käsitykset riippuvuussuhteista ovat hämärtyneet. Media inhimillistää eläimiä ja käsitys luonnosta ja eläimistä voi rajoittua lemmikkeihin ja TV:n upeisiin luontokuvauksiin. ”Luonto koetaan yhä useammin inhimillisen yhteiskunnan jatkeena, jossa kuvitellaan pätevän samat suhteet, lainalaisuudet, oikeudet ja velvollisuudet kuin ihmisyhteisöissäkin.”
 
Ei sillä, että varmasti meillä on nykyään enemmän tietoa eläinten käyttäytymisestä, ja on vain hyvä, että niiden hyvinvointiin kiinnitetään yhteiskunnallisestikin enemmän huomiota. Vaarana kuitenkin on, että eläinten hyvä ajatellaan ihmismäisesti eikä tajuta, kuinka paljon meidän itse asiassa on hyödynnettävä luontoa, jotta ihmiselämä ja nykyinen yhteiskunta ovat ylipäätään olemassa. Monet ihmiset tuntevat sielujen sympatiaa lemmikkiensä kanssa, mutta nekin ovat olemassa kesyttämisen ja jalostuksen myötä. Ruokavalinnat voivat myös aiheuttaa joillekin tulevaisuudessa todellista päänvaivaa, sillä uusimpien tutkimusten mukaan kasvit voivat aistia ja viestiä toisilleen muun muassa puolustautuakseen.

Kuva on aina valintojen seurausta eikä kerro kaikkea.Kuvakulmat, sommittelu,  kuvaustilanne ja rajaus vaikuttavat melkoisesti syntyvään vaikutelmaan. Kuvaan voi valita vain säikähtäneitä eläimiä, sontakasoja ja aitoja tai sitten upeita hetkiä.

Tänä aamuna luonto näyttää tällä tilalla kovin valkoiselta. Osa eläimistä touhottaa sisällä ja osa selvittelee arvojärjestystään kinoksien ja tuiskun keskellä − valintansa mukaan. Emäntä taitaa keittää itselleen kupposen teetä ja seurailla hetken sään kehittymistä lasin läpi.



 
Lähteet:
 
Juha Ylimaunu: Elinkeinot ihmisen ja eläimen suhteen muokkaajana  SKS:n artikkelikokoelmassa Eläin ihmisen mielenmaisemassa (2002).
 
Jani Kaaro: Kasvi näkee, haistaa, kuulee ja maistaa. Tiede-lehti 8/2012.