Kevättä odotellessa

Tällä kertaa blogiin on päätynyt isännän ottamia kuvia sieltä täältä arjen keskeltä. Talvikuukaudet ovat ulkotöiden suhteen muita kuukausia hiljaisempia ja kuviakin tulee otettua vähemmän, mutta tokihan silloinkin töitä tehdään: Eläimet ruokitaan, pyöritetään lihakauppaa, suunnitellaan ja hankitaan muun muassa keväällä kylvettävät siemenet ja muutenkin puntaroidaan asioita ja tehdään paperihommia. 

Ensimmäiseen kuvaan on päässyt tuiki tarpeellinen lehmien juoma-automaatti. Kuvassa on myös jäätyneen automaatin sulattamiseen tarvittavia työkaluja. Pahimmillaan isäntä on tarkistanut automaatit useaan kertaan vuorokaudessa, koska silloin ei välttämättä tarvita kuvan apuvälineitä vaan automaatin tyhjennys ja kuuma vesi sulattavat muodostuneen jään. Sulatus- ja tarkistusreissut eivät sinänsä mitään hupia ole kylmässä pakkasessa, mutta toisinaan pääsee nauttimaan lähes äänettömästä talviyöstä tähtitaivaan alla. Kirkkaimpina öinä kuu itsessään on valaissut koko tienoon niin, ettei otsalamppua tarvita.
 
 
Kännykkään tallentuu hupaisia tilannekuvia muita kameroita useammin, ja toisinaan taas kuvaustilanteessa on sattunut jotain, mikä tallentuu hauskasti kuvaan. Otos on kesälomareissultamme. Loputtomien kurvien jälkeen eteemme putkahti tämä sykähdyttävä näky. Kyllä nyt on joku Anni saanut alleen erityisen menopelin! Talvilomalla Lapissa taas havahduimme siihen, ettei edessä matkanneen auton ratissa vaikuttanut olevan kuskia ollenkaan.

Seuraavaan kuvaan on tallentunut sykettä nostattanut tilanne. Olimme isännän kanssa siirtämässä emolehmälaumaa laitumelta toiselle. Mönkijä oli ajettu tielle esteeksi veräjien toiselle puolelle ja traktori toiselle, kuvan ulkopuolelle. Nyt en enää tarkkaa muista, mikä ongelma siirrossa alun perin tapahtui. Kiire oli kuitenkin toimia ja pahimpaan aikaan silloiset villapossut pölähtivät yhtäkkiä vapaina tienreunaan. Ne olivat päässeet karkaamaan väliaikaisen aitauksen reunan alta. Kuvan horisontissa näkyykin epäselvästi kolme vaaleaa palloa ojanpientareella ja vielä epäselvempänä minä juoksemassa kohti pihapiirin rakennuksia.  Taisin juosta hakemaan jotain ruokaa houkuttimeksi.
 
Alemmassa kuvassa kännykkä on dramaattisesti heilahtanut hiehojen metsälaitumella juuri laukaisuhetkellä. Lieneekö vahinkoräpsäys vai isäntä kompastunut?

Eläimien lisäksi isännän kännykästä löytyy kuvia esimerkiksi koneista, renkaista ja pelloista:

Viime keväänä uusittiin moni pelto ja ilmeisesti tulevana kesänä myös. Ylimmässä kuvassa isäntä ilmeisesti ajaa pellolla lietettä ennen  kylvämistä. Peltoon tuli nurmi ja suojaviljaksi kaura. Palo-nimi viittaa tuleen, mutta tarkempaa tietoa ei meillä ole. Ehkäpä tuli on muinoin valtoimenaan raivonnut siellä ankaran salamoinnin seurauksena. Vai liittyisikö nimitys mahdollisesti kaskiviljelyyn?
 
Keskimmäisestä kuvasta käy hyvin ilmi viime kesän märkyys. Alimmaisen kuvan olen itse asiassa saanut omaankin kännykkään vastausviestinä. Meillä on joskus tapana lähetellä isännän kanssa toisillemme vain kuva, kun olemme eri paikoissa. Vähän niin kuin, että mikä on meininki.  Tässä on selvästi kääritty Suomi 100 -paaleja.

Eläimistä saa myös hauskoja kuvia, varsinkin kun höystää tilanteita mielikuvituksella lisää. Jussi on pelotellut isäntää usein leikkimällä kuollutta keskellä tyhjää peltoa ja hiehot kuvittelevat piiloutuvansa muutaman lehden taakse. Alin kuva ei sinänsä ole hauska, vaikka tässä vaiheessa ollaankin jo voiton puolella. Uudet vasikat eivät välttämättä tajua kulkea laitumilta toisille siirryttäessä veräjän kautta, vaikka isommat näyttävätkin esimerkkiä. Ne voivat heittäytyä yhä uudestaan lankoja vasten ja ihmetellä, mikä estää etenemisen, kun toiset ovat siinä ihan vieressä. Tämä vasikka pääsi lopulta sähköttömien lankojen välistä emonsa ja muun lauman luo.
 
Viimeiset kuvat ovat aika tuoreita. Ylimmissä otoksissa isäntä on ikuistanut joen jäällä kulkevat jäljet. Niiden jättäjää yritettiin selvittää vanhaisäntä apuna, mutta emme kuitenkaan olleet varmoja. Voisiko eläin olla piisami? Alimmassa kuvassa on vuoden 1914 lehdessä ilmestynyt runo Kevään tuntu. Se on osa Kello- ja kultasepänliikkeen sormusmainosta, mikä ilmenee runon viimeisistä säkeistä. (Kuvan tarkkuuden pitäisi riittää tsuumaukseen.)