Viime päivinä on mukavasti voinut havaita kevään merkkejä. Sunnuntaina joutsenaura lenteli yli lehmien tarkastuskierroksella. En huomannut laskea, kuinka monta niitä oli, mutta ehkäpä kymmenen. Tihentyneet tarkastuskierrokset liittyvät meillä isoon kevään merkkiin, vasikoiden syntymiseen. Tänä vuonna taisi ensimmäinen vasikka nähdä päivänvalon helmikuun 6. päivä. Tuolloin putkahti maailmaan Nichola, jonka syntymäpäivästä järjestettiin etukäteen arvauskilpailu facebookin puolella. Arvauksia tuli yhteensä lähes 40 ja palkintona oli lihaa. Kiitos osallistuneille! Ylipäätään pitää olla tilanteen tasalla, mutta korvamerkkien laittaminen onnistuu yleensä sitä helpommin, mitä aikaisemmin sen saa vasikalle laitettua. Tietysti merkkien laittamiseen on olemassa myös säädöksin määritelty takaraja.
Seuraavat kolme vasikkaa syntyivät myös helmikuussa: tähän mennessä ainoa musta vasikka Nero 12.2., Nemo 22.2. ja viimeisimpänä Narcissus 29.2. Muut vasikat ovat ruskeita. Maaliskuussa ei taidakaan tulla vasikoita, vaikkakin yksi emo saattaa vielä ehtiä poikia lähipäivinä. Sehän tässä on, kun siitossonni on koko ajan emojen kanssa, että tiineyden alkamiset saatikka poikimisten ajankohdat eivät ole tarkkaan tiedossa. Arvailut ja johtopäätökset perustuvat karjan ja niiden tekemisten tarkkailuun.
Pelloilta ovat lumet sulaneet pääsiäisen aikana hurjaa vauhtia ja tilalle on tullut järviä, jotka vuorostaan kuivuvat keväämmällä pois. Peltojen reunoja koristavat yli trullien tarpeen jääneet pajunkissat. Ja kissoista puheen ollen, yksi kevään merkki on myös pihapiiriimme eksyneet vieraat kollit. Meidän Mummo-kissamme ikä ei ole tiedossa, mutta edelleen tämän katin hormonit tuppaavat hyrräämään ja sulhasretkillä vietetään päivä jos toinenkin. Toukokuussa sitten luultavasti nähdään seuraukset. Kissat kuuluvat ehdottomasti maataloon, mutta ehkäpä meidän kissavahvuutemme alkaisi jo riittää. Nuorempi kissamme, Pölli, ei näytä valitettavasti perineen emonsa saalistusvaistoja ja -viettejä. Mummo puolestaan saalistaa todistetusti hiirien lisäksi variksia, vesimyyriä ja oravia.
Mikä on sinun kevään merkkisi? Onko se kellojen kääntäminen, maahan tehtävät vesilirut vai jokin ihan muu?
Seuraavat kolme vasikkaa syntyivät myös helmikuussa: tähän mennessä ainoa musta vasikka Nero 12.2., Nemo 22.2. ja viimeisimpänä Narcissus 29.2. Muut vasikat ovat ruskeita. Maaliskuussa ei taidakaan tulla vasikoita, vaikkakin yksi emo saattaa vielä ehtiä poikia lähipäivinä. Sehän tässä on, kun siitossonni on koko ajan emojen kanssa, että tiineyden alkamiset saatikka poikimisten ajankohdat eivät ole tarkkaan tiedossa. Arvailut ja johtopäätökset perustuvat karjan ja niiden tekemisten tarkkailuun.
Pelloilta ovat lumet sulaneet pääsiäisen aikana hurjaa vauhtia ja tilalle on tullut järviä, jotka vuorostaan kuivuvat keväämmällä pois. Peltojen reunoja koristavat yli trullien tarpeen jääneet pajunkissat. Ja kissoista puheen ollen, yksi kevään merkki on myös pihapiiriimme eksyneet vieraat kollit. Meidän Mummo-kissamme ikä ei ole tiedossa, mutta edelleen tämän katin hormonit tuppaavat hyrräämään ja sulhasretkillä vietetään päivä jos toinenkin. Toukokuussa sitten luultavasti nähdään seuraukset. Kissat kuuluvat ehdottomasti maataloon, mutta ehkäpä meidän kissavahvuutemme alkaisi jo riittää. Nuorempi kissamme, Pölli, ei näytä valitettavasti perineen emonsa saalistusvaistoja ja -viettejä. Mummo puolestaan saalistaa todistetusti hiirien lisäksi variksia, vesimyyriä ja oravia.
Mikä on sinun kevään merkkisi? Onko se kellojen kääntäminen, maahan tehtävät vesilirut vai jokin ihan muu?
RSS Feed