Päällimmäisenä fiiliksenä tällä hetkellä taitaa olla keskeneräisyys. Tohkeissamme aloitimme viime viikolla traktoritallin maalausurakan lasten kanssa. Tallin eteläpääty oli aika karseassa kunnossa, ja vanhojen maalien rapsuttamiseen kuluikin yllättävän paljon aikaa. Eipä tuo maalaaminenkaan huimaa vauhtia edistynyt, vaan seinä on tällä hetkellä vähemmän kuin puolivalmis. Apulaisetkin uupuivat muutaman laudan jälkeen ja kissa muuttui osittain lumikista kärpässieneksi. Jahka tämä urakka päättyy, täytyy seuraavaksi kohteeksi varmaankin ottaa Hinkkiksen ja Vinkkiksen koti, sillä nehän ovat avuliaasti jo aloittaneet pohjatyöt.
Maali rapsuu ja tarttuu karkeaan karvaan.
Perunamaan multaa täytyikin möyhiä useampaan kertaan traktorin voimin, että sinne ylipäätään sai muutaman penkin tehtyä. Tiiviyden ja kovuuden lisäksi ajatus perunoista kasvamassa jokseenkin suurten kuivalantapaakkujen ympäröiminä lisäsi muokkaustarvetta. Tiedä sitten, onko sillä loppupeleissä niin kovasti väliä, onko lopputuotos hienojakoisina muruina vai klöntteinä. Niin ja siis siellä penkeissä ei ole vielä yhtään perunaa itämässä.
Kylvökone hajosi ensimmäisenä kylvöpäivänä, mutta vika saatiin itse korjattua, joten tänään isäntä on kylvänyt kauraa lähes koko päivän. Kauran lisäksi kylvetään vielä ohraa ja nurmea. Yhdellä pellolla oli vielä viikonloppuna niin paljon vettä, että sinne oli asiaa vain kaivinkoneella. Tilanne on nyt parempi, mutta taitaa salaojat olla vieläkin tukossa ja pellolle pääsy kylvökoneella kaukana tulevaisuudessa.
Yksi hävettävä ja pahasti silmiinpistävä epäkohta on tilamyymälämme läheinen parveke. Viime kesänä työmiehenämme ollut serkkuni sai sen kaiteista rapsuteltua vanhoja maaleja pois, mutta en tiedä uskallanko tunnustaa hänelle, että haaveilenkin tilalle tykkänään uutta kaidemallia. Haluaisin ristikkokaiteen, mutta kukahan sen tekisi? Minulle on selvästi ilmaistu, että isäntä ei käytä sellaiseen kallista aikaansa, ja pelkäänpä, että emännän aikaansaannos ei juuri nykyistä näkymää voittaisi.
Ei ole tämä arki meillä siis yhtä tehosuoritusta ja idylliä, mutta yhdyn tyttäreni iltapalasanoihin: ”Kyllä elämä on täällä maatilalla ihanaa!” Tarvittaessa katse täytyykin yrittää kääntää epäkohdista tai huolista hyviin ja voimaa antaviin asioihin tai ottaa Suomen euroviisukipaleesta mallia − Sing it away!
RSS Feed