Kesäkuulumisten II-osa

Piti taas oikein käydä tarkistamassa, että mikäs se virallinen syksyn alku on. No sehän riippuu lämpötilasta, ja syksy alkaa eri puolella Suomea eri aikaan. Terminen syksy ikään kuin starttaa Pohjois-Suomesta yleensä elokuun viimeisellä viikolla ja sieltä sitten leviää vaihtelevasti kohti lounaista Suomea noin kuukautta myöhemmin. Termisen syksyn raja on alle +10 asteen keskilämpötila vuorokaudessa.
 
Tällä ja viime viikolla tälläkin tilalla on iso asia ollut koulujen alku, ja samalla on myös emännästä tuntunut ulkona kovinkin syksyiseltä. Pihalle on alkanut tippua lehtiä ja aamut ovat olleet koleita. Eikö koulun aloitus myös mielissä liitetä enemmän syksyiseksi jutuksi? Isännän päivärytmiin ei tällä sen kummempaa vaikutusta ole ollut, mutta lapsille ja tällä kertaa emännälle se on muutos. Tähän asti olen ollut päätyössä tilan ulkopuolella, mutta nyt olen opintovapaalla, opiskelen Green Care -alaa ja puuhastelen samalla tässä tilalla. Joten voi olla, että osa tulevista kirjoituksista keskittyy myös käsittelemään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua luontolähtöisistä näkökulmista.

Yksi kesäämme kuuluneista asioista oli luomutarkastus, joka luomutiloilla on vähintään kerran vuodessa. Tarkistukset tiloilla ovat iso juttu. Toisille maanviljelijöille tuskin tarvitsee selittää, mutta ehkä kuluneena vuonna maatalouden byrokratiaa ja tukiehtojen viidakkoa ja vaikutuksia on avattu selkokielisesti ja konkreettisesti myös muiden ammattikuntien edustajille. Toisaalta niin alalla kuin alalla eletään jonkinlaisessa kuplassa, ja itselle jokapäiväinen ja tärkeä asia ei toista ihmistä sitten liikutakaan mitenkään eikä toisen asemaan osata asettua.
 
Tuttuun tapaan nytkin tarkistettiin papereita, eläimiä, peltoja ja tuotantoon liittyviä rakennuksia. Kaikki sujui jokseenkin leppoisesti, järjestelmällisesti ja rauhallisesti, kunnes ohi kiisi vanhan isännän kuljettama paalaaja pahaenteisesti savuten. No onneksi voi kuluneesti todeta, että loppu hyvin, (lähes) kaikki hyvin: Luomutarkastus jatkui ja päättyi usean tunnin jälkeen mukavaan lopputulokseen ja tuttujen ja naapurien avulla loput heinät saatiin paaleihin. Oma paalaajamme joutui viettämään tosin tovin korjaamolla, mutta korjatuksi tuli sekin.  

Karjamme on tällä hetkellä kolmessa eri paikassa. Petrusta lukuun ottamatta sonnit ovat navetan lähellä, emolauma vasikoineen kesälaitumella ja hiehot lähellä laumaa omassa aitauksessaan. Odottelemme vielä yhden vasikan syntymistä tälle poikimiskaudelle, ja se voi tapahtua milloin vain. Suurimmasta osasta tämän kevään ja kesän vasikoista vaikuttaa tulevan mustia, vaikka niillä vielä on myös punaruskeaa väritystä tumman seassa. Yksi surullinen keskenmeno on kesälle sattunut, jonka huomasimme, kun laitumelle oli vain ilmestynyt yön aikana pieni sikiö.
 
Sonnit saivat viime viikolla lisää kuivaa oleilutilaa navetan puolelta, ja lisäsiipi tuntuukin olevan suosittu paikka. Siiven muutostöitä tehdessä isäntä huomasi linnunpesän, joka täytyi siirtää. Pesä laitettiin lähettyville lapiolla ja toivottiin, ettei siihen tarttunut ihmishajua. Sonneihin liittyvä erikoisuus tänä kesänä on ollut se, että vaikka minkälainen ilma olisi, niin joku niistä päivystää vahtimassa aina ulkona tietyssä kohdassa aitauksen reunaa.  Ehkä asialla on jotain tekemistä kevään parin karkauskerran kanssa…  

Karjan koko pitäisi pystyä pitämään sopivana peltoihin, työmäärään ja lihanmenekkiin nähden, mikä taas sitten on suunnitelmallisuuden lisäksi osittain tulevaisuuteen ennustamista, koska eläin on rodultaan hidaskasvuinen. Tällä hetkellä pohdimme hiehojen kohtaloa. Kun eläinmäärä kasvaa tätä nykyistä vauhtia ja tulevaisuudessa enemmän, niin laitumia tarvitsisi enemmän ja päälaumakin jakaa kahdeksi.  Ja toisaalta taas lihakin tuntuu tekevän mukavasti kauppansa ja uusia yhteistyökanavia on auennut myös ihan viime aikoina. Aloimme jo valmistella maastoa uutta hiehojen talvilaidunta ja katosta silmällä pitäen, kun metsäkone oli harventamassa peltojen viereistä metsänreunaa, mutta ehkä hiehot eivät jääkään kasvamaan pidemmäksi aikaa meille. Harvennettuun metsään on tarkoitus myös tehdä lisää tietä, jotta kulku kaukaisemmille pelloille onnistuu sieltä valtatien sijaan.

Alla oleva kuva sopii hyvin kertomaan kissojemme luonteista. Pölli on leikkisä tutkailija, joka koheltaa vieläkin välillä pentumaisesti sinne tänne. Mummo taas viettää omaa kissanelämäänsä eikä vähästä hätkähdä. Sitä ärsyttävät toisinaan Pöllin lähestymiset ja jahtausyritykset, mutta mikään lepokissa se ei todellakaan ole vaan se kulkee omia kaukaisia reittejään siellä täällä, mutta palaa aina takaisin terassin ruokakupin luo. Nyt on senkin täytynyt pysähtyä vähän pidemmäksi aikaa, sillä se on saanut viime viikolla pentuja, jotka pötköttävät jossain navetan uumenissa. Mummo-kissaa ei ole toistaiseksi leikkautettu, vaikka suunnitelmia on ollut. Sen saalistusvietit ja -taidot ovat erinomaiset, joten olisi harmi, jos tätä luontaista tuholaistorjuntaa ei olisi enää. Kuuleman mukaan saalistus ei välttämättä leikattuja (tyttö)kissoja enää kiinnosta. Pöllin vietit, vaistot ja taidot ovat taas nyt vähän niin ja näin, vaikka se onkin kehittynyt. Pölli on ihmisrakas ulkokissa, jonka reviiri rajoittuu melko pienelle alueelle.