Hetkenä sinisenä, olla luonnossa, osa sitä

Tulipahan keksittyä runollinen otsikko, mutta oikeastaan se kuvailee hyvin tämän postauksen sisältöä. Tilamme historiassa saavutettiin meille itsellemme merkittävä hetki toukokuun vaihtuessa, sillä kahden vuoden siirtymävaiheen jälkeen Leponiemen maatila on nyt luomutila.
 
Luonnonmukainen maatalous, viljely ja eläintenhoito tuntuvat hyvältä valinnalta. Jotenkin on vaikeaakin selittää, mutta pohjimmiltaan siihen liittyy yhteenkuuluvuuden tunne luonnon kanssa. Voisiko yrittää tehdä asioita niin, että antaa samalla jotain takaisin, kun itse saa? Kun luonto tekee ihmisen elämisen ylipäätään mahdolliseksi, niin voisiko miettiä kaiken kehityksen ja keksintöjen vaikutusta eri näkökulmista ja tulevaisuudenkin kannalta?

Luomu herättää tunteita ja vaikuttaa ristiriitaiselta yleisellä tasolla tai vaikkapa maatalousyrittäjien kesken. Alapuolella oleva kuva kertoo vanhan ja itsekin jo lapsena kuulemani ”totuuden” luomusta ainakin tällä seudulla ja varmaan koko maassamme.  Kun luomu symboloi jollekin näin vahvaa, koko kansakuntaa koskettanutta karmeaa kohtaloa, niin varmasti vaateet luonnonmukaisesti tuotetusta ruuasta tuntuvat jopa loukkaukselta ja käsittämättömältä typeryydeltä. Suvussa saattaa olla hengissäkin vielä ihmisiä, jotka kertovat omakohtaisia kokemuksia nälänhädästä ja puutteesta entisaikoina, joskaan ei sentään 1800-luvulta.

Kun luonto on tuhonnut ihmisen pinnistykset ja ponnistukset yrittää pysyä hengissä, niin totta kai kaikenlainen edistys ja tehokkaiden innovaatioiden käyttöön otto tuntuu parhaimmalta ja suorastaan välttämättömältä tavalta toimia. Koneellistumisen, luonnontieteiden kehityksen ja ilmaston lämpenemisen vuoksi ruokaa on yhä enemmän eikä sen tuottaminen ole yhtä epävarmalla pohjalla. Voisiko kuitenkin olla, että kaikki keksinnöt ja kehitys eivät pidemmän päälle ole asioita parantavia?
 
Tässä välissä täytyy todeta, että luomuviljely ei ole sama asia kuin viljely vaikkapa juuri 1800-luvulla, eli tarkoitus ei ole palata johonkin romantisoituun idylliin, vaikka tämän tilan isäntä ja emäntä niin kovasti historiasta pitävätkin. Nykyaikainen luonnonmukainen viljely perustuu ymmärrykseen luonnon toiminnasta ja tarpeista sekä syistä ja seurauksista eikä vanhanaikaisiin tapoihin tai sattumaan. Luomu ei ole siis asia, johon uskotaan tai mielipide. Luomuviljelystä on esimerkiksi siirtynyt toimintatapoja tavanomaiseen viljelyyn, kuten typensitojakasvien käyttö ja viljelykierto.

Luomun suosimista voidaan paheksua ikään kuin terveyden näkökulmasta. Ymmärtääkseni luomuruoka ei kiistattomasti ole (selvästi) ihmiselle terveellisempää kuin tavanomaisestikaan tuotettu. Selvä, mutta ei kai asioita voida tarkastella pelkästään ihmisen kannalta? Entäpä jäämien ja kemikaalien yhteisvaikutus? Ehkäpä yksittäinen sallittu pitoisuus jotain jäämää ruuassa tai jossain tavarassa ei ole vaarallista, mutta kun noita kemikaaleja tuppaa olemaan vähän joka asiassa, niin yhteisvaikutukset ovat vähintäänkin epäselvät.   

Miksi sitten pitäisi olla luomutila, koska voihan eläimiä hoitaa hyvin ja maita viljellä luonnonmukaisesti ilman mitään virallisia merkkejä tai statuksia? Toki näin voi tehdä ja useat varmaan toimivatkin niin. Näkisimme itse, että kyse on enemmänkin sitoutumisesta ja lupauksen antamisesta. Luomusäädökset ja -asetukset ovat toisaalta aika tiukkoja ja niiden noudattamista seurataan tarkasti ja säännöllisesti. Ei voi valita, että tämä sopii meille nyt tällä kertaa, mutta tuosta toisesta asiasta ei olekaan meille hyötyä. Näistä syistä myös luomutuet ovat suurempia ja tuotteet maksavat enemmän. Ja toisaalta mukana on tavanomaista viljelyä vahvemmin luontoa hyödyttävät seikat.     

Tämän emännän näkökulma luontoon on historiallisesti ja runollisesti värittynyt. Kansanperinteemme on pullollaan kuvauksia kunnioittavasta luontosuhteesta, mikä ilmeni esimerkiksi viljelyn ja metsästyksen yhteydessä.  Mitenkähän samaa suhtautumista ja asennetta saisi vähän lisättyä? No täytyy kyllä samaan hengen vetoon todeta, että en minä villissä luonnossakaan haluaisi elää, mutta sopivassa sopusoinnussa kuitenkin.

Suurin osa kirjoituksen kuvista on otettu sinisenä hetkenä, jolloin luonnonvalo on hienointa ja loihtii ympärillemme jopa taianomaisuutta ihan tavallisiinkin asioihin.

EDIT: Lisäsin väliin kappaleen ruuasta, joka oli epähuomiossa pudonnut pois...