• Etusivu
  • Meistä
  • Eläimet
    • Ylämaankarja
    • Muut eläimet
  • Myymälä + hinnasto
    • Varastotilanne
    • Tuoteselosteet
    • Yhteistyökumppanit
  • Yhteystiedot
  Leponiemen maatila

Blogiarkisto

Arkea ja juhlaa

5/12/2016

0 Comments

 
Picture
Jussi parhaimmillaan.
Tämä hauska Jussin kuva tuntui sopivan marraskuuhun oikein hyvin. Tilamme eläimet ovat alkaneet tottua kameran kanssa hipsivään emäntään, joten niitä on päässyt kuvaamaan aika läheltä. Tai sitten uskallan itse lähestyä niitä nykyään paremmin.  Navettamme takana olevalla pellolla on lähes päivittäin vieraillut kauriita, mutta villieläinten kuvaamista varten tarvitsisi kyllä paljon tehokkaammat välineet.

Hyvä kalustokaan ei toisaalta takaa vielä mitään, sillä usein sattumukset ja tilanteet tapahtuvat kuitenkin arkiaskareiden lomassa, eikä niitä ehdi tai pysty kuvaamaan. Tai itse asiassa parhaimmat jutut taitavat sattua ilman ihmisten läsnäoloa. Anoppi oli esimerkiksi yhtenä päivänä nähnyt ikkunastaan, kuinka Hinkkis ja Vinkkis kirmasivat ja suorastaan ilakoivat lumessa ympäri aitausta. Olikohan helmikuussa syntyneiden possujen muistiin jäänyt mitään viime talven ja kevään lumesta?

Picture
Picture
Picture
Possujen yksityiskohtia.
Tässä vaiheessa possupalatsiksi ristityn navetanosan valmistelutkin ovat edenneet. Vanhan lietekuilun päälle on tehty valut, ja kunhan se on kuivunut, päästään laittamaan väliseiniä ja muita sisäjuttuja. Tyttöpossuja ei toki ole tarkoitus pitää siellä kuin välillä. Nyt ei onneksi ole vielä ollut älyttömiä pakkasia, joten Hinkkis ja Vinkkis ovat olleet ulkona omassa aitauksessaan koppi tungettuna täyteen heiniä ja olkia. Einari asustaa tässä vaiheessa yksin toisella puolella pihapiiriä.  Vaikka sika on laumaeläin, luonnossakin karjut liittyvät emakoiden pariin vain kiima-aikoina. Yritämme käydä tervehtimässä ja rapsuttelemassa Einaria kuitenkin muulloinkin kuin vain ruokinnan yhteydessä.         
 
Hiehojen katos talviaitauksineen on saatu valmiiksi. Kaivinkoneella on laitettu vanhat sähkötolpat tukevasti maahan ja sitten panssariverkko ja pressukatos paikoilleen. Tätäkin hommaa on tehty taas kahden tai välillä kolmen sukupolven voimin, vaikka mahatauti kaatoikin pääasiassa naisväen välillä petiin. Ei sitä silloin oikein auta muu kuin sairastaa ja pyykätä.

Picture
Picture
Picture
Vanhan vasikan viimeisiä hörppyjä ja uusin tulokas vielä ilman korvamerkkejä.
Ennen viikonloppua talvilaitumella oli enää kaksi vasikkaa, mutta pari päivää sitten syntyi vielä yllättäen yksi lisää. Vanhoista emolehmistä ei oikein osaa sanoa mahan perusteella, ovatko ne tiineenä vai eivät. Tältä lehmältä kuoli tämän vuoden aikaisempi vasikka, ja oikeastaan olikin vähän surullista seurata, kun se etsi kuollutta vasikkaansa ympäri laidunta ja karkasi myös lähimetsään huhuilemaan.  
 
Uudelle vasikalle laitoimme isännän kanssa korvamerkit heti, kun huomasimme sen. Täältä voi lukea aikaisempaa kirjoitusta korvamerkkien laitosta. Itse operaatio sujui hyvin, mutta oma tarkkaavaisuuteni taisi herpaantua lopuksi liikaa, koska takaisin laitumelta pujotellessani saatoin hieman peruuttaa traktorilla puuhun ja kiveen. Isäntä on käynyt tarkistelemassa uusimman tulokkaan selviytymistä aika usein, ja onneksi se hyppelee jo tyytyväisenä emonsa perässä laitumella sinne tänne. Joskus nimittäin kokenutkin emo voi olla liian kauan pois pienensä luota, vaikka se harvinaista onkin.

Picture
Picture
Suolakivi ja heinät maistuvat.
Emolaumasta siirretyille vasikoille on tehty sukupuolitarkastuksia. Sukupuoli toki katsotaan jo korvamerkkien laittamisen yhteydessä, mutta se ei aina ole kiireisessä tilanteessa ihan yksinkertaista. Tietysti sukupuolen saisi selville, jos sattuisi näkemään, valuuko pissa mahan alta vai taaempaa.  Nyt epäiltiin kahta alun perin lehmävasikaksi ilmoitettua eläintä sonneiksi. Isäntä lähisilmäili taskulampun kanssa vasikoita samalla, kun minä yritin kiinnittää niiden huomiota ja tarjota ruokaa. Epäilyt osoittautuivat oikeaksi ja sukupuolen lisäksi tietojärjestelmiin täytyi korjata nimetkin. Erehtyminen näin päin ei oikeastaan ole vakavaa ainakaan tässä iässä, mutta myöhemmin se saattaa johtaa tukileikkauksiin eläinpalkkioiden osalta.
 
Vaikka periaatteessa onkin eletty kalenterivuoden pimeimpiä ja inhottavimpia aikoja, ovat säät tuntuneet olevan välillä poikkeuksellisen kauniita. Upeita auringonnousuja on saanut ihailla tilan aamupuuhien kanssa samoihin aikoihin. Ja tietysti arjen hetkellisesti katkaissut kohokohta oli maaseutuyrityspalkinnon saaminen. Työt jatkuvat juhlahetken jälkeen niin kuin ennenkin, mutta kyllä kehut ja arvostus tuovat lisäpotkua tekemiseen ja yrittämiseen.   

Picture
Komea siitossonnimme Petrus.
0 Comments

Your comment will be posted after it is approved.


Leave a Reply.

    Muistoja maatilan elämästä vuosilta 2016-2018

    Arkisto

    August 2018
    March 2018
    December 2017
    October 2017
    August 2017
    June 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    February 2017
    January 2017
    December 2016
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    August 2016
    July 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016

    Asiasanat

    All
    Arki
    Eläinten Tarkkailu
    Green Care
    Historia
    Kesä
    Kevät
    Kirjat
    Kissat
    Koneet
    Liikunta
    Luomu
    Luonto
    Pelto
    Perhe
    Piha
    Porsaat
    Ruoka
    Suunnitelmat
    Syksy
    Talvi
    Terveys
    Vanhat Vehkeet
    Vasikat
    Villasiat
    Villisika
    Vinkit
    Ylämaankarja

    RSS Feed

Proudly powered by Weebly
  • Etusivu
  • Meistä
  • Eläimet
    • Ylämaankarja
    • Muut eläimet
  • Myymälä + hinnasto
    • Varastotilanne
    • Tuoteselosteet
    • Yhteistyökumppanit
  • Yhteystiedot