Tuotevalikoimissamme on yksi tuote ollut suosikkilistani kärkipäässä alusta lähtien: villisika-chorizo. Tämä espanjalaistyyppinen kestomakkara on todella maukasta sellaisenaan ja erinomainen lisämaun tuoja erilaisiin ruokiin. Itse käytämme chorizoa munakkaaseen, pizzaan, lämpimiin voileipiin ja herkkunaposteluun. Kai siitä valmistuisi hyviä piirakoita, lihaisaa salaattia tai vaikkapa mausteinen pastakastike.
 
Tänään oli poikkeuksellinen arkipäivä, koska olin lounasaikaan kotona ja pystyin tekemään itse ruuan. Päätin tehdä iloisen värisen munakkaan. Raaka-aineista oman makkaran lisäksi munat sekä pinaatti ovat lähikuntien tiloilta suoraan tuottajilta ostettuja, mikä on yhä tavallisempaa ympäri Suomea Reko-lähiruokaryhmien kasvun myötä. Vaikka meillä on suoramyyntiä tilalta, käymme välillä myymässä tuotteitamme Rekossa naapuripaikkakunnalla ja tietysti joskus erilaisissa tapahtumissakin.

Useana kesänä olemme yrittäneet kasvattaa tomaatteja itse, mutta laihoin tuloksin. Jonkunlainen kasvihuoneviritelmä on ollut suunnitelmissa myös, mutta ehkä ensi kesänä. Omasta lapsuudestani on jäänyt mieleen erityinen tomaattikokemus. Edesmennyt  isoäitini kasvatti tomaatteja mummolan seinustalla, ja niiden maku oli ihana. Aika ja mummoon liittyvät kokemukset ovat toisaalta erityisiä, koska ne liittyivät lapsuuteen ja ihmiseen, joka kuului vain muutamia vuosia elämääni.   
 
Olen aina arvostanut kotimaista ruokaa, mutta täytyy myöntää, että ruuan tuottajaksi siirtymisen, ruokavaliomuutosten, äidiksi tulon ja varmaan ihan vanhenemisen myötä kiinnitän ruoka-asioihin nykyään paljon enemmän huomiota kuin ennen.  Tämän postauksen ideana ei sinänsä ollut käsitellä ruoka-asiaa kovin syvällisesti, joten pohdintaa voi sitten vaikka jatkaa ihan toisessa kirjoituksessa.

Kananlätty oli tyttäreni nimitys munakkaalle, kun hän oli pienempi, ja oikeastaanhan se onkin varsin sopiva! Munakas on muutenkin toimiva ruoka, jota voi muokata rajattomasti tai vaikka hyödyntää edellisen päivän tähteet. Sen tekeminen on vaivatonta ja nopeaa, mutta proteiinin ansiosta nälkä pysyy kauan poissa.

Sain joululahjaksi Garminin aktiivisuusrannekkeen, joka mittaa sykettä, pulssia, askelia, kalorikulutusta, unta ja ties mitä. Varsinkin unta on tullut tarkkailtua aika usein, ja lähes joka päivä tulee askeleetkin tarkistettua. Hyödyllisenä vehkeenä olen sitä pitänyt, varsinkin kun nyt on taas kello ranteessa, ehkä reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen. Miinuksena voisi sanoa, että aktiivisuus perustuu liiketunnistukseen ja sykkeet saa (sykemittarin kanssa) näkyviin vasta suorituksen jälkeen.
 
Ranneke oppii ja muuntaa tavoitteita yms. käyttäjän mukaan. Oma päivän askeltavoitteeni näkyy olevan noin 8 000−9000 askelta. Ja nyt tullaan miinuspuoliin, sillä koneen mukaan et ole ikään kuin aktiivinen, jos aktiivisuutesi ei sisällä paikasta toiseen tapahtuvaa liikettä. Eli vaikka lataisit millaiset painot prässiin tai penkkaisit huippulukemia sykkeen hipoessa linnunratoja, niin oikeastaan et ole tehnyt juuri mitään (rannekkeen mielestä). Mitenkähän mahtoi olla talvella hiihtämisen suhteen?
 
Mittausarkeni aikana kulunut viikonloppu oli varmasti kaikista passiivisin. Kummallinen vatsapöpö sitoi minut kyllä kovin tiiviisti sänkyyn vaakatasoon noin vuorokauden ajaksi, ja käsittämättömän väsymyksen vuoksi tuli nukuttua yöllä ja päivällä. Ja vielä tänäänkin on vähän huipannut. Onneksi tauti ei ilmeisesti tarttunut lapsiin.

Askelmäärä jäi vähäiseksi, vaikka iltaa kohti olo kohentuikin. (Uni on  mitattu vain yön osalta.)

Näin onnellisessa asemassa ei todellakaan taideta olla suurimmalla osalla tiloista, kun emäntä tai isäntä sairastaa kulkutauteja. Eläimet, lapset ja muut työt täytyy hoitaa ja lomittajan saa, jos saa.  Meillä ainakin tässä vaiheessa tila pyörii sinänsä isännän työpanoksella ja lapsetkaan eivät enää ole ihan pieniä.  Ja naapurista saa vanhalta isännältä ja emännältä hoito- ja työapua tarvittaessa.
 
Ylen parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan maatalousyrittäjä liikkui tutkimusryhmäläisistä eniten viikossa, 167 164 askelta (linkki tutkimukseen jäljempänä). Tämä on kyllä käsittämättömän paljon! Olemme kerran tainneet isännän kanssa vaihtaa ranneketta yöksi vertailun vuoksi. Voisikin tällä viikolla yhtenä aamuna jättää rannekkeen isännän ranteeseen ja mittailla hänen aktiivisuuttaan.

Tässä on tämän päivän tulos illalla.


Ja linkki uutiseen:
http://yle.fi/uutiset/ylen_liikuntatesti_maatalousyrittajan_askelmaara_hammastytti_asiantuntijan/7267085.